"Hänen onnistui saada kärpänen lennähtämään käteensä, mutta hän ei ollut varma, oliko syy taitavan kutsuloitsun - ehkä kärpänen vain oli tyhmä."
Rowling, J.K: Harry Potter ja liekehtivä pikari
19.painos
Julkaistu: 2010
Alkuperäinen julkaisu: 2000
Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Goblet of Fire
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Jaana Kapari
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 768
Harry Potter näkee pelottavaa unta, minkä jälkeen hänen arpeaan särkee. Lisäksi Dursleyn perhe kohtelee häntä entistä kurjemmin. Hän on miltei nälkäkuoleman partaalla. Huolet kuitenkin kaikkoavat, kun Weasleyn perhe ottaa hänet mukaansa huispauksen maailmanmestaruus kilpailuihin. Harry nauttii tunnelmasta täysin siemauksin, kunnes alkaa tapahtua pelottavia asioita: Voldemortin kannattajat eli kuolonsyöjät leikkivät jästien kustannuksella ja taivaalle kohoaa Voldemortin merkki pimeän piirto. Vaikeat ajat ovat siis taas käsillä. Harva osaa jälleen kerran sanoa, kuka on kuolonsyöjä ja kuka ei. Jästien ja puoliveristen velhojen vaino on todellisuutta. Harry, Ron ja Hermione joutuvat aloittamaan uuden lukuvuoden jännittävissä tunnelmissa. Vuosi ei ole muutenkaan samanlainen kuin muut, sillä tänä vuonna Tylypahkassa järjestetään kolmivelhoturnajaiset. Huispausottelut saavat siirtyä sivuun, kun kolme koulua - Tylypahka, Durmstrang ja Beauxbatons - ottavat toisistaan mittaa kolmessa eri koitoksessa.
Minusta oli mielenkiintoista jälleen kerran lukea uusien hahmojen seikkailuja. Päivän Profeetan Rita Luodiko, joka kirjoittaa vain ilkeitä juoruja, oli yhtä aikaa sekä kiinnostava että ärsyttävä hahmo. Minun kävi sääliksi heitä, jotka joutuivat hänen sähäkän sitaattisulkansa uhriksi. Ministeriöstä eläkkeelle jäänyt entinen aurori ja nykyinen pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Alastor ´Villisilmä´ Vauhkomieli sai sympatiat puolelleen. Samoin Sirius Musta, jota kävi sääliksi. Lisäksi ihastuin suunnattomasti Posityyhtyseen! Mielestäni Harryn ihastus Cho jäi liian etäiseksi hahmoksi, joka mainittiin vain ohimennen.
Juonikuvioista Hermionen pakkomielle parantaa kotitonttujen asemaa oli välillä hauskaa ja välillä tylsää luettavaa. En oikein osannut päättää, mitä mieltä minä olin asiasta tai mitä tarinalla oikein haettiin. Mielestäni oli surullista lukea, kuinka Ron oli taas kateellinen Harrylle tämän menestyksestä ja varallisuudesta sekä Hermionelle tämän tanssiaisten parista. Mutta Fredin ja Georgen pilatavaroiden myyntiä ja oman yrityksen suunnittelua oli hauska seurata! Lisäksi minusta oli hauskaa tavata taas Myrtti haamu sekä taikasauvoja tarkastava Ollivander!
Dumbledoren neuvoista voisi itsekin ottaa mallia: "Jos jäät odottelemaan yksimielistä suosiota, joudut ikävä kyllä viipymään mökissäsi hyvin kauan. Sen jälkeen kun minusta tuli tämän koulun rehtori, ei ole kulunut viikkoakaan ilman että olisin saanut vähintään yhden pöllön, jossa moititaan minun tapaani johtaa koulua. Mutta mitä minun pitäisi tehdä? Lukittautua työhuoneeseeni ja kieltäytyä puhumasta kenellekään?" (s.479) Harry oppii siis olemaan välittämättä muiden puheista, mutta myös sen, että asiat kannattaa tehdä ajallaan, sillä muuten voi käydä huonosti. Oppimista asioiden käsittelyssä olisi myös Winky kotitontulla, joka työttömäksi jäätyään ratkeaa ryyppäämään kermakaljaa. Weasleyn äidille taas kelpaisi mediakasvatus, sillä hän uskoo kaiken, mitä lehdissä kirjoitetaan. Hagrid puolestaan kokee vihaa ulkomaalaisia kohtaan, sillä he ovat hänen mielestään vain urkkimassa häneltä tietoja. Toisaalta hän itse saa kokea, kuinka erilaisuus herättää muissa ennakkoluuloja.
Mielestäni oli mielenkiintoista tutustua myös uusiin salaisuuksiin.
Tässä lista juonipaljastuksista:
- Hermione pääsee eroon isoista hampaistaan
- Madame Maxime ja Hagrid ovat puolijättiläisiä
- Kalkaros on kuolonsyöjä ja kaksoisvakooja
- Barty Kyyry joutuu oman poikansa tappamaksi
- Barty Kyyry Jr, jota Winky kotitonttu hoiti salaa, esiintyy Vauhkomielenä ja on kuolonsyöjä
- Ankeuttaja tappaa Barty Kyyry nuoremman
- Ludo Bagman on peliveloissa maahisille
- Lucius Malfoy on kuolonsyöjä
- Kuolonsyöjä Irkoroff vapautettiin Azkabanista, kun hän kavalsi kumppaninsa
- Jättiläiset ja ankeuttajat taistelevat Voldemortin puolella
- Bertha Jorkins on murhattu
- Järvessä asuu vedenväkeä ja kirskuristajia
- Toffee ei usko, että Voldemort on palannut
- Frank Longbottom oli aurori, nyt hän on vaimonsa kanssa sairaalassa
- Voldemort syntyy uudestaan ja tappaa Amos Diggoryn pojan Cedricin
Kirjasta tehty elokuva ilmestyi vuonna 2005.
Annan kirjalle viisi tähteä. Kirja on jälleen kerran taidokkasti rakennettu. Se sisältää pitkin matkaa pieniä vihjeitä, joiden avulla tarina nivoutuu lopussa yhteen. En voi edelleenkään kuin hämmästellä kirjailijan lahjakkuutta ja mielikuvitusta.
Lue myös:
Harry Potter ja viisasten kivi
Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Harry Potter ja Azkabanin vanki
Harry Potter ja feeniksin kilta
Helmet lukuhaaste 2016: 25. Kirjassa on yli 500 sivua
Rowling, J.K: Harry Potter ja liekehtivä pikari
19.painos
Julkaistu: 2010
Alkuperäinen julkaisu: 2000
Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Goblet of Fire
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Jaana Kapari
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 768
Harry Potter näkee pelottavaa unta, minkä jälkeen hänen arpeaan särkee. Lisäksi Dursleyn perhe kohtelee häntä entistä kurjemmin. Hän on miltei nälkäkuoleman partaalla. Huolet kuitenkin kaikkoavat, kun Weasleyn perhe ottaa hänet mukaansa huispauksen maailmanmestaruus kilpailuihin. Harry nauttii tunnelmasta täysin siemauksin, kunnes alkaa tapahtua pelottavia asioita: Voldemortin kannattajat eli kuolonsyöjät leikkivät jästien kustannuksella ja taivaalle kohoaa Voldemortin merkki pimeän piirto. Vaikeat ajat ovat siis taas käsillä. Harva osaa jälleen kerran sanoa, kuka on kuolonsyöjä ja kuka ei. Jästien ja puoliveristen velhojen vaino on todellisuutta. Harry, Ron ja Hermione joutuvat aloittamaan uuden lukuvuoden jännittävissä tunnelmissa. Vuosi ei ole muutenkaan samanlainen kuin muut, sillä tänä vuonna Tylypahkassa järjestetään kolmivelhoturnajaiset. Huispausottelut saavat siirtyä sivuun, kun kolme koulua - Tylypahka, Durmstrang ja Beauxbatons - ottavat toisistaan mittaa kolmessa eri koitoksessa.
Minusta oli mielenkiintoista jälleen kerran lukea uusien hahmojen seikkailuja. Päivän Profeetan Rita Luodiko, joka kirjoittaa vain ilkeitä juoruja, oli yhtä aikaa sekä kiinnostava että ärsyttävä hahmo. Minun kävi sääliksi heitä, jotka joutuivat hänen sähäkän sitaattisulkansa uhriksi. Ministeriöstä eläkkeelle jäänyt entinen aurori ja nykyinen pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Alastor ´Villisilmä´ Vauhkomieli sai sympatiat puolelleen. Samoin Sirius Musta, jota kävi sääliksi. Lisäksi ihastuin suunnattomasti Posityyhtyseen! Mielestäni Harryn ihastus Cho jäi liian etäiseksi hahmoksi, joka mainittiin vain ohimennen.
Juonikuvioista Hermionen pakkomielle parantaa kotitonttujen asemaa oli välillä hauskaa ja välillä tylsää luettavaa. En oikein osannut päättää, mitä mieltä minä olin asiasta tai mitä tarinalla oikein haettiin. Mielestäni oli surullista lukea, kuinka Ron oli taas kateellinen Harrylle tämän menestyksestä ja varallisuudesta sekä Hermionelle tämän tanssiaisten parista. Mutta Fredin ja Georgen pilatavaroiden myyntiä ja oman yrityksen suunnittelua oli hauska seurata! Lisäksi minusta oli hauskaa tavata taas Myrtti haamu sekä taikasauvoja tarkastava Ollivander!
Dumbledoren neuvoista voisi itsekin ottaa mallia: "Jos jäät odottelemaan yksimielistä suosiota, joudut ikävä kyllä viipymään mökissäsi hyvin kauan. Sen jälkeen kun minusta tuli tämän koulun rehtori, ei ole kulunut viikkoakaan ilman että olisin saanut vähintään yhden pöllön, jossa moititaan minun tapaani johtaa koulua. Mutta mitä minun pitäisi tehdä? Lukittautua työhuoneeseeni ja kieltäytyä puhumasta kenellekään?" (s.479) Harry oppii siis olemaan välittämättä muiden puheista, mutta myös sen, että asiat kannattaa tehdä ajallaan, sillä muuten voi käydä huonosti. Oppimista asioiden käsittelyssä olisi myös Winky kotitontulla, joka työttömäksi jäätyään ratkeaa ryyppäämään kermakaljaa. Weasleyn äidille taas kelpaisi mediakasvatus, sillä hän uskoo kaiken, mitä lehdissä kirjoitetaan. Hagrid puolestaan kokee vihaa ulkomaalaisia kohtaan, sillä he ovat hänen mielestään vain urkkimassa häneltä tietoja. Toisaalta hän itse saa kokea, kuinka erilaisuus herättää muissa ennakkoluuloja.
Mielestäni oli mielenkiintoista tutustua myös uusiin salaisuuksiin.
Tässä lista juonipaljastuksista:
- Hermione pääsee eroon isoista hampaistaan
- Madame Maxime ja Hagrid ovat puolijättiläisiä
- Kalkaros on kuolonsyöjä ja kaksoisvakooja
- Barty Kyyry joutuu oman poikansa tappamaksi
- Barty Kyyry Jr, jota Winky kotitonttu hoiti salaa, esiintyy Vauhkomielenä ja on kuolonsyöjä
- Ankeuttaja tappaa Barty Kyyry nuoremman
- Ludo Bagman on peliveloissa maahisille
- Lucius Malfoy on kuolonsyöjä
- Kuolonsyöjä Irkoroff vapautettiin Azkabanista, kun hän kavalsi kumppaninsa
- Jättiläiset ja ankeuttajat taistelevat Voldemortin puolella
- Bertha Jorkins on murhattu
- Järvessä asuu vedenväkeä ja kirskuristajia
- Toffee ei usko, että Voldemort on palannut
- Frank Longbottom oli aurori, nyt hän on vaimonsa kanssa sairaalassa
- Voldemort syntyy uudestaan ja tappaa Amos Diggoryn pojan Cedricin
Kirjasta tehty elokuva ilmestyi vuonna 2005.
Annan kirjalle viisi tähteä. Kirja on jälleen kerran taidokkasti rakennettu. Se sisältää pitkin matkaa pieniä vihjeitä, joiden avulla tarina nivoutuu lopussa yhteen. En voi edelleenkään kuin hämmästellä kirjailijan lahjakkuutta ja mielikuvitusta.
Lue myös:
Harry Potter ja viisasten kivi
Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Harry Potter ja Azkabanin vanki
Harry Potter ja feeniksin kilta
Helmet lukuhaaste 2016: 25. Kirjassa on yli 500 sivua
Mietin kehtaanko tunnustaa... Mutta tunnustan nyt kuitenkin: en ole lukenut yhtään Potteria :) Fantasiaan aloitin tutustua vasta syksyllä Murakamilla, nyt menossa Itärantaa. Mutta onhan tässä loppuelämä aikaa!
VastaaPoista