Millie ja Enzo muuttavat kahden kouluikäisen lapsensa kanssa Long Islandin turvallisimmalle esikaupunkialueelle. Toinen naapureista tuijottaa tulijoita ikkunasta ja tervehtimisen sijasta sulkee verhot, kun taas toinen naapureista käy liiankin iholle flirttaillessaan avoimesti Millien aviomiehelle. Taloon palkattu ilmeettömästi tuijottava siivooja aiheuttaa kylmiä väristyksiä. Millie stressaa muuttopäätöstä. Hänellä on epävarma olo siitä, onko hän hyvä äiti ja aviovaimo. Rahastakin on huolta. Eniten Millie pelkää, mitä ominaisuuksia lapset ovat saattaneet periä väkivaltaisen menneisyyden omaavilta vanhemmiltaan.
"Ääni on todella häiritsevä. Se kuulostaa melkein kynsiltä liitutautulla. Ja jatkuu vain. Ja ääni kantautuu jostain talon sisältä." (s.63)
Mielestäni kirjasarjan ensimmäinen osa on paras ja tämä kirja on vahvana kakkosena. Jännite pysyy hyvin yllä pientä kertojan vaihdoksesta johtuvaa notkahdusta lukuun ottamatta. Millien elämäntilanne saa lukijankin verenpaineen kohoamaan. Naisparka uskoo kenen vain pystyvän mihin vain. Enzo aiheuttaa hammasten kiristystä, sillä hän hylkää aviopuolisoille kuuluvan tiimityön ja keskusteluyhteyden, ohittaa Millien tunteet ja toiveet ja elää menneisyytensä ohjailemana. Kirja on täynnä draamaa ja yllätyksellisiä käänteitä! Odottakaa vain ihan viimeisiä sivuja!
"Olen aina tiennyt, että mieheni on erinomainen valehtelija. Se ei vain ole ikinä häirinnyt minua, kunnes aloin epäillä hänen salaavan minultakin jotain." (s.184)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!