"Mene ulos pimeään yöhön ja nosta katseesi ylös. Siellä se on, maailmankaikkeus. Kotimme." (Esko Valtaoja, s.9)
Astrofyysikko Neil DeGrasse johdattaa lukijan tähtitieteen maailmaan. Hänen tekstiään on suhteellisen helppo ymmärtää, sillä hän pyrkii saattamaan tietoa jokaisen ulottuville. Kaikki alkaa alkuräjähdyksen ja maailmankaikkeuden laajenemisen selittämisestä ja jatkuu painovoiman, alkuaineiden, valon nopeuden, kosmisen taustasäteilyn ja yleisen suhteellisuusteorian (kaikki maailmankaikkeudessa liikkuu gravitaation vaikutuksesta. Gravitaatio on massan reaktio ajan ja avaruuden paikalliseen kaareutumiseen, jonka aiheuttaa jokin toinen massa tai energiakenttä.) läpikäymisellä. Lukija huomaa fysiikan lakien universaaliuden.
"Maailmankaikkeudella ei ole minkäänlaista velvoitetta olla ymmärrettävä." (s.15)
Rakastan tutustua historiaan, ja avaruuden tutkiminen on parasta menneiden tonkimista. Valolta kestää saapua ihmisten luokse jopa miljardeja vuosia, joten näemme kauas menneisyyteen. Mielestäni kiinnostavinta on lukea pimeästä aineesta ja muutenkin asioista, joita ei ole vielä keksitty ja joihin ei ole vielä löydetty vastausta. Koin sähkömagneettista säteilyä käsittelevän kappaleen erityisen opettavaisena. Siinä kerrottiin näkymättömän näkemisestä, eri väristen valojen eri lämpötiloista ja värähtelyn mittauksesta hertseinä. Hivenen pelottava teksti koski kaikkea sitä ainesta, mitä Maa imuroi itseensä. Onneksi Jupiter toimii gravitaatiokilpenä, niin että toivottavasti säästymme isoimmilta murikoilta.
"Suurin osa maailmankaikkeuden sisällöstä on jotakin sellaista, josta emme tiedä mitään." (s.47)
Suosittelen kirjaa lukijoille, joita kiinnostaa avaruus, fysiikka ja/tai kemia. Kirjasta pitävät kaikki, jotka pysähtyvät ihastelemaan öistä tähtitaivasta, ja kaikki, jotka kaipaavat laajaa perspektiiviä elämäänsä. Avaruuden ihastelu rauhoittaa, opettaa ja kasvattaa mielikuvitusta. Se herättää halun tutkia ja suojella Maata.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!