Markus Hotakainen: Tähtitieteen naiset

Naiset ovat aina tehneet töitä tähtitieteen parissa. Noin 2200-luvulla eaa papitar Enheduanna on harjoittanut astronomiaa ja astrologiaa kuukalenterin ja uskonnollisten kuutarinoiden muodossa. Noin 100-luvulla eaa Aglaonike on osannut ennustaa kuunpimennykset. Heitä ovat seuranneet vuosisatojen saatossa lukuisat naiset, joiden työ on kehittänyt tähtitiedettä eteenpäin. Polku ei ole ollut helppo, sillä patriarkaalinen yhteiskunta on kieltänyt naisilta matematiikan ja tähtitieteen. 

Miehet näyttäytyvät kirjan sivuilla negatiivisessa valossa. Lukuunottamatta heitä, jotka ovat uskaltaneet kyseenalaistaa normeja ja toimimaan niitä vastaan. Miesten toimintaa on eri aikoina leimannut naisten hyväksikäyttö. Naiset ovat saaneet työskennellä vain apulaisina, heidän tekemiään löytöjä on laitettu miesten nimiin ja heille on maksettu liian pientä palkkaa. 1800-luvun Iso-Britanniassa on sovinismi kukoistanut. Työt on jaettu sukupuolen mukaan vedoten muun muassa naisten pienempään pään kokoon. Samapalkkaisuudesta ei ole ollut toivoakaan, sillä miehet ovat luottaneet siihen, että naiset ovat tehneet työtä, jos työ on ollut heille tärkeää. Naisia värväämällä on säästetty rahaa. 1900-luvulla naisten työskentely on estetty vetoamalla naisten wc-tilojen puuttumiseen. Vera Rubin on kiinnittänyt pahvinpalasta hameen yhdelle tikku-ukolle. Ihailtavaa! Ei voi kuin pohtia, kuinka pitkällä tähtitieteellisissä tutkimuksissa oltaisiin, jos ihmiset saisivat tehdä työtä sukupuoleen tai muihin ominaisuuksiin katsomatta.

Mielestäni naisten historiankirjoitukseen livahtaa mukaan tulkintoja. Naisten ajatusketjuja arvaillaan ja motiiveja keksitään. Harmikseni en äänikirjaa kuunnellessa päässyt käsiksi mahdolliseen lähdeviitteeseen, joten en ole varma, onko seuraava esimerkki kirjailijan tulkintaa vai lähteestä poimittua faktaa. Toisaalta lähdekään ei aina paljasta totuutta, sillä omista kokemuksistaan kirjoittanut nainen ei välttämättä kerro todellisia tunteitaan, jos ne ovat vallitsevan normin vastaisia. Joka tapauksessa mielestäni on kiinnostavaa huomata, että kirjoitettaessa, että nainen 'joutuu surukseen vaikean päätöksen eteen ja jättää parivuotiaan lapsensa äitinsä ja isoäitinsä hoiviin ansaitakseen rahaa' esitetään äitimyytin mukaisia tulkintoja. Kirjoittaja ei valitse vaihtoehtoa, että nainen ei välttämättä ole lähtiessään surullinen, vaan nimenomaan haluaa elää itsellistä elämää tähtitieteen parissa. Kenties hän on tullut tahtomattaan raskaaksi eikä halua kasvattaa lastaan. Menneisyydessä eläneiden ihmisten tunteet ja tapahtumien syyt eivät ole yksiselitteisiä.

Kaiken kaikkiaan pidin kirjasta erittäin paljon. Minua kiinnosti etenkin lukea valokuvauksesta ja valokuvien tulkinnasta. Mielestäni oli kiinnostavaa, että Maria Eimmart (1676-1707) piirsi avaruutta. Minussa herätti ihmetystä 1800-luvun ihmisten halu uskoa, että Marsissa on asukkaita. Mielestäni harmillisinta oli valitettavan tosiasian toteaminen, että ihminen ei voi luottaa silmiinsä. Aivot nimittäin tulkitsevat, mitä silmät näkevät, jolloin syntyy vääriä havaintoja.

Haluaisin olla tähtitieteilijä. Arkinen pitkäjänteinen puurtaminen kuulostaa kiehtovalta. Haaveilin lapsena tutkijan ammatista, mutta sen sijaan minusta tuli humanisti.