Kolmekymppinen ystäväporukka viettää viimeistä yhteistä lomamatkaansa perinteeksi muodostuneessa lomakohteessa. Lomasta tottakai pitää ottaa kaikki irti vaikka väkisin vanhojen hyvien aikojen muistoksi, ja kaikesta pitää tehdä suurta ja ikimuistoista. Railakas nuoruutta haikaileva juhliminen ja stressaava minuuttiaikataulu eivät ole kenestäkään hauskaa, mutta kukaan ei kehtaa sanoa sitä ääneen. Harriet ja Wyn jättävät kertomatta myös uutisen erostaan, jotta eivät pilaisi tunnelmaa. He teeskentelevät onnellista kihlaparia aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
"Sinä pystyt tähän, Harriet. Jos hän sietää tämän, niin siedät sinäkin. Ystävien tähden." (s.60)
Lääkärin uraa takova Harriet pohtii elämäänsä suurkaupungin sykkeessä. Hän kokee, että hänen täytyy elää elämää, joka hänen omilta vanhemmiltaan on jäänyt elämättä. Hänen äitinsä katuu omia elämänvalintojaan ja varoittaa miehistä, jotka vaativat vaimoaan muuttamaan kotiseudulleen ja hankkimaan lapsia, jolloin vaimon oma ura ja haaveet jäävät toteutumatta. Sairasta äitiään kotiseudullaan hoitava Wyn on Harrietin silmissä vetovoimaa, lämpöä ja ulkonäköä - etenkin huulia - ja suojelua, huolehtivaisuutta ja turvaa. Ja mikä parasta: Wyn vie roskapussin roskikseen ihan oma-aloitteisesti. Vau. Mies on dominoiva, fyysinen ja koskettaa kumppaniaan jatkuvasti. Ilman lupaa. Johtuu huonosta itsetunnosta, minkä vuoksi hän toimii kumppaniaan kohtaan omistavasti. Harriet kantaa kaunaa, sillä Wyn jätti hänet puhelinkeskustelun aikana, ja kaataa alkoholia kurkusta alas tukahduttaakseen tunteensa. Entisen pariskunnan välillä kihisee. Harriet ja Wyn testaavat, kuinka paljon henkistä ja seksuaalista valtaa kummallakin edelleen on toiseen.
"Itkin yksinäisyyttäni ja sitä pelkoa, etten koskaan pääsisi siitä eroon." (s.133)
Kirja kertoo aikuisista ihmisistä, jotka reflektoivat omaa elettyä elämäänsä ja vanhenevien vanhempiensa jälkikasvulleen asettamia vaatimuksia. He pohtivat ystävyyttä ja elämän merkityksellisyyttä. Ihmisen kasvuun ja kehitykseen kuuluva vastuunotto ja elämänmuutokset tuntuvat pelottavilta ja aiheuttavat muutosvastarintaa, mutta ne ovat väistämättömiä ja välttämättömiä. Jokainen saa kasvaa, kehittyä ja elää omaa elämää.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!