Youssef ja Maha riitelevät. Sukulaismies katselee elämää pidemmällä aikaperspektiivillä, kun taas Maha tuntee Irakin vain tässä ja nyt. Heidän näkemyksensä kotimaasta eivät kohtaa. Youssef ja Maha uppoutuvat muistoihinsa ja ajatuksiinsa omilla tahoillaan.
"Go outside and see how they're treating people in the streets, and at their jobs, and then come and tell me that it'll all go back to normal. It won't!" (s.16)
Kristitty perhe elää keskellä levottomuuksia. Tilanne vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla. Youssef katselee maailmaa vanhan miehen näkökulmasta, kun taas Maha vastikään syntymättömän lapsensa menettäneenä nuorena naisena. Vanhukset ja nuoret aikuiset elävät yhtä aikaa tässä ja nyt, mutta kuitenkin aivan eri ajassa. Vanhus elää menneisyyden kokemusten kautta, kun taas nuori ihminen näkee vain tämän hetken.
"My womb was a tomb and my body its graveyard - one that I could visit at any time without going anywhere." (s.111)
Youssef on jokseenkin vastenmielinen henkilö. Hänen suhtautumisensa Mahaan on epäempaattinen ja esineellistävä. Hän nostalgisoi vanhoja aikoja, vaikka Irakin levottomuudet ulottuvat kauas menneisyyteen. Youssef on pysähtyneessä tilassa kuten perhevalokuvat seinällä. Hän kulkee muistoissaan ja totuttuja teitä. Maha on surun murtama ja vailla tarvitsemaansa tukea. Hän on silti liikkeellä ja halukas luomaan muutosta omilla kasvoillaan ja omalla äänellään. Hän rukoilee jumalaa ja luottaa pyhään äitiin.
"Our problems are right now, in the present. The Muslims want to get rid of us, quite simply, so that the country can become theirs alone." (s.16)
Mielestäni on surullista, että eri uskontokunnat eivät voi elää sovussa keskenään. Lukiessani aloin aavistaa, kuinka kirjan lopussa saattaa käydä. Käteni nousi peittämään suuni, josta kuului 'voi ei'.
Onpa kiinnostava kirja! Tykkään lukea Lähi-idän maista, vaikka ovathan ne kirjat usein rankkoja, kuten ilmeisesti tämäkin. On se surullista, etteivät eri uskontokunnat voi elää sovussa keskenään. Kiitos hyvästä lukuvinkistä!
VastaaPoista