Dublinilainen Ava opettaa Hongkongissa englantia. Palkka on huonohko eikä vessaankaan pääse. Työpäivän jälkeen saa vältellä vuoroin kämppäkavereita ja vuoroin torakoita. Ava tapaa brittiläisen investointipankkiiri Julianin, jonka kotiin hän pian muuttaa. Mies antaa ymmärtää, että kyseessä ei ole parisuhde, vaikka kaikin puolin tilanne siltä näyttääkin. Julian matkustaa Lontooseen, jolloin Ava tapaa paikallisen juristin, Edithin, johon hän rakastuu. Monimutkainen suhdekuvio on syntynyt.
"Tuntui kuin olisin ollut lintu, jota hän piti sulkakynien takia." (285)
Nautin kirjan lukemisesta alusta loppuun, vaikka se sisältää ennalta-arvattavuutta ja ärsyyntymisvaaran. Pääosassa on Avan yritys löytää itsensä ja tarkoituksen elämälleen. Hänen tapansa ajatella ja toimia on yhtä aikaa sekä laskelmoiva että kajahtanut. Hän on ylikorostuneen tietoinen itsestään ja muodostaa jatkuvasti käsitystä ympäristöstään ja itsestään suhteessa muihin ihmisiin. Avan minäkuva ei ole kummoinen. Hän on epävarma ja alistuva. Hän tekee vain huonoja päätöksiä. Ava ei halua, että toisella ihmisellä on tunnetasolla valtaa häneen, vaan hän mieluummin hakeutuu tunteettomaan ja toksiseen suhteeseen. En saa Julianista mitään otetta. Ei Avakaan. Julianin ajattelua ja motiiveja ei pysty ymmärtämään. Edith on jotenkin ihana. Tai hänet näkee siten Avan silmin katsottuna. Kihisevä ja kuhiseva ihmissuhdedraama sosiaalisen median aikana. Kirjassa näkyvät pohdinnat luokkaeroista, rahasta, valtasuhteista, korkeista ja matalista statuksista, statussymboleista, kansallisuuksien eroista, työskentelystä ulkomailla ja kolonialismista. Kuka on missäkin asemassa suhteessa toisiin? Kuka ääntää englantia parhaiten?
"Kuin joku muu olisi silittänyt hänelle kaiken - koko hänen elämänsä ajan - ja hänen tehtävänsä oli vain tehdä lisää ryppyjä." (s.94)
Kirjassa oikeastaan kaikki on rasittavaa, mutta kiinnostavalla tavalla. Huumori ja näennäisen nokkelat keskustelut henkilöiden välillä saavat naurahtelemaan. Kirja herättää pakahduttavia tuntemuksia, jotka eivät pääse purkautumaan. Ne pakkautuvat rintaan. Ne ahdistavat, kunnes niihin tottuu. Henkilöt ovat kiinni omissa rooleissaan, joista he eivät irrottaudu. He turtuvat. Vastaavanlaisia romaaneja haluaisin lukea toistekin. Taidokasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!