perjantai 29. heinäkuuta 2016

Tove Jansson: Muumipappa ja meri



"Verkon laskeminen tuntui juuri sellaiselta kuin pitikin, se oli miehekästä ja rauhallista puuhaa."

Jansson, Tove: Muumipappa ja meri
Julkaistu: 1985
Alkuperäinen julkaisu: 1965
Alkuperäinen nimi: Pappan och havet
Mistä maasta: Suomi
Suomentanut: Laila Järvinen
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 182


Syksyn lähestyessä muumipappa tuntee itsensä turhautuneeksi ja tarpeettomaksi. Hän ei kelpaa enää edes suojelemaan perhettään. Hän kaipaa muutosta ja haluaa aloittaa uuden elämän muualla. Muumimamma tukee miestään tämän identiteettikriisissä olemalla passiivinen ja ymmärtäväinen, vaikka onkin sisimmässään hieman epäileväinen muutoksista. Muumipappa yrittää päästä irti masentavista tuntemuksistaan ja uneksii tulevasta. Muumipeikko ei oikein tiedä, kuinka hänen pitäisi suhtautua vanhempiinsa. Pikku Myy sen sijaan ei hätkähdä vähästä ja toimii yhtä suorasukaiseen tyyliinsä kuin ennenkin. Koko perhe kokoaa omaisuutensa laivaan ja matkustaa majakkasaarelle. Kaikilla on siellä paljon uutta puuhaa: Muumipappa tutkii merta yrittäen ymmärtää sitä, Muumimamma rakentaa puutarhaa kivikkoiselle pihamaalle ja maalaa kuvia, Pikku Myy tutustuu mystiseen kalastajaan ja Muumipeikko ihailee merihevosia ja tapailee Mörköä. Uusi elämä ei kuitenkaan ala ongelmitta, sillä majakan valo ei suostu syttymään ja ympärillä syysmyrskyjen kourissa pauhaava meri on arvaamaton.

"Kyllä on jännittävää elää, ajatteli Muumipeikko. Kaikki voi hetkessä kääntyä ihan ylösalaisin - ilman mitään syytä." (s.71) 

"Minä en halua korjata, ajatteli isä. Minä en halua nyppiä meriheinää... Minä tahdon rakentaa suurta ja kestävää, tahdon tehdä kauhean paljon monenlaista ja mielelläni - mutta en  tiedä... on hirveän vaikeata olla isä!" (s.85)

Muumit ovat pohjimmiltaan positiivisia. Heidän mielestään on tärkeää ajatella hauskoja asioita. Välillä positiivisena pysyminen on vaikeaa jopa Muumeille. Muumiperheessä jokainen vaikuttaa yksinäiseltä. Kaikki etsivät omaa paikkaansa perheen sisällä sekä muuttuneessa maailmassa. Muumipappa ja Muumimamma tasapainoilevat perheen isän ja äidin rooleissa. Isä haluaisi tehdä miehisesti kaiken perheen puolesta suojellen sitä, jolloin äidin rooliksi jää alistettuna ja tottelevaisena oleminen. Muumimamma poteekin kovaa koti-ikävää ja vaipuu syvälle omiin ajatuksiinsa. Hän yrittää opettaa muille, kuinka äiditkin kaipaavat välillä vaihtelua, itsensä toteuttamista ja omaa aikaa. Muumipeikko on vahvasti itsenäistymisen kynnyksellä. Hän kokee uusia asioita ja oppii, että niitä ei kannata pelätä. Hän ymmärtää kantapään kautta, kuinka mitään ei saa ottaa väkivalloin ja muita vahingoittaen itselleen. Muumit saavat todeta, kuinka meri ei välttämättä ole sinisempää aidan toisella puolella.

"Sitten hän otti esille myrskyn. Voi, tuuli aivan Hirmuisesti autiolla, kallioisella rannikolla, joka muistutti aika paljon saarta. Rannalla juostiin edestakaisin ja väänneltiin käpäliä - joku oli joutunut ulapalla Merihätään..." (s.114)

Tove Janssonin Muumi -kirjat ovat ihastuttavia, mutta tämä oli jotenkin todella surumielinen. Pidin kuitenkin sen filosofisuudesta ja Pikku Myyn huvittavista kommenteista.


Helmet lukuhaaste 2016: 32. Kirjassa on myrsky

6 kommenttia:

  1. Potter-maratonin lähtölaukauspostaus on julkaistu! Voit käydä linkittämässä maratonpostauksesi kommentteihin. Tervetuloa mukaan ja hyvää maratonia! :)

    https://lukujonossa.fi/2016/07/pottermaratonin-lahtolaukaus/

    VastaaPoista
  2. Minuun Muumipappa ja meri ei iskenyt alakuloisuuden vuoksi, ja jotenkin se pappa käyttäytyi ärsyttävästi. Pikku Myy on ihana oma itsensä, vaikka muiden onkin vaikea sopeutua uuteen ympäristöön.

    Blogissani on sinulle tunnustus: http://cillainwonderland.blogspot.fi/2016/07/liebster-award.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin Muumipappa oli aika itsekäs. Pikku Myy oli huvittava, vaikka käyttäytyikin sopimattomasti. Kiitos tunnustuksesta!

      Poista

Kiitos kommentista!