tiistai 14. helmikuuta 2017

Ystävänpäivän lukumaraton



Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Osallistuin ystävänpäivän lukumaratoniin lauantaista 11.2 klo 12.00 sunnuntaihin 12.2 klo 12.00. Luin vain yhtä kirjaa, sillä halusin saada kirjan luettua ennen laina-ajan umpeutumista. Kirjan nimi on Victoria Aveyard: Lasinen miekka. Sain maratonin aikana luettua 140 sivua, sillä minulle kohosi kuume kesken maratonin enkä pystynyt enää jatkamaan lukemista. Toivottavasti ensi kerralla sujuu paremmin.

Lue lisää:

Tuntematon lukija -blogi: Ystävänpäivän lukumaraton



keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt



"Siinäpä Muumipeikko! tai: Se vasta oli elämää!"

Jansson, Tove: Muumipapan urotyöt
Julkaistu: 2010, 21.painos
Alkuperäinen julkaisu, suomenkielinen: 1968
Alkuperäinen julkaisu: 1950
Alkuperäinen nimi: Muminpappas bravader
Mistä maasta: Suomi
Suomentanut: Päivi Kivelä, Laila Järvinen
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 158


Muumipappa kirjoittaa Muumimamman ehdotuksesta muistelmiaan ja lukee niitä ääneen Muumipeikolle ja hänen ystävilleen. Lapset ovat aluksi epäileväisiä ja hivenen mielenkiinnottomia, mutta antautuvat sitten tarinan vietäviksi. Muumipappa kertoo elämästään lastenkodissa ja myöhemmin tapaamistaan ystävistä, joihin kuuluvat Fredrikson sekä Nipsun isä Hosuli ja Nuuskamuikkusen isä Juksu. Pojat halusivat olla vapaita sekä vailla määräyksiä ja kasvatusta. Muumipappa paljastaa hurjat seikkailunsa aina siihen saakka, kunnes tapasi Muumimamman.

"Sinä pieni ymmärtämätön lapsi, joka uskot isäsi olevan arvokas ja vakava henkilö, lue tämä kertomus kolmen isän elämyksistä ja opi siitä, ettei isillä ole kovinkaan paljon eroa (ainakaan silloin kun he ovat nuoria)." (s.12)

Muumipapalla on ihanan terve itsetunto. Hän pitää itseään suuressa arvossa eikä arkaile tuoda sitä esille muistelmissaan. On hänellä toki omat epäilyksen hetkensäkin, jolloin hän tuntee elämän turhuuden ja toivoo syntyneensä ´hattivatiksi, niin ettei kukaan odottaisi minulta muuta kuin että matkaisin kohti saavuttamatonta taivaanrantaa, äänettömänä ja mistään piittaamatta´. Hän huomaa, kuinka hallitsijat elävät yltäkylläisesti ja jallittavat alamaisiaan, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ahertaa heille asetetuissa raameissa. Muumipappa havaitsee myös, että maailmassa on monenlaisia persoonia, joista jokainen näkee maailman hieman eri tavalla.

"Tuollainen toimeliaisuus voi olla vaarallista. Johan sitä masentuu kun vain ajatteleekin kaikkia niitä, jotka tekevät työtä ja raatavat, ja mitä hyötyä siitä muka on? Muuan sukulaiseni luki trigonometriaa viiksensä lerpalleen, ja kun hän oli oppinut kaiken, tuli mörkö ja söi hänet suuhunsa. Joopa joo, mörön vatsassa hän sitten lojui niin erinomaisen viisaana!" (s.43)

"- Ja mitä vahvistavaa kotiruokaa meillä on tänään?
- Kahvia, sanoi Hosuli.
- Puuroa, sanoi täti. - Kahvia juodaan vasta sitten kun ollaan vanhoja ja tutisevia.
- Minä tunsin erään, joka kuoli puurosta, mutisi Juksu. - Hän sai sen kurkkuunsa ja tukehtui." (s.57)

Tarinan lopulla seikkailunhaluiset poikamiehet vakiintuvat ja tottuvat oman kodin arkeen ja mukavuuksiin. Elämä on kuitenkin seikkailu, joka ei pääty perheen perustamiseen. Kaikkea ei aina tarvitse ottaa niin vakavasti. Arjen ei ole pakko olla pelkkää turhaa raatamista ja oikeaoppisesti elämistä, sillä elämästä pitää saada nauttia. Elämän koko sisältö ei voi olla vain hienon tittelin saavuttamista, sillä jokainen meistä on yhtä arvokas teki kukin elämässään mitä tahansa.

" - Kyllä minä olin aika poika nuoruudessani, hän sanoi itsekseen. - Enkä ole nytkään huonoimpia, hän lisäsi ja polkaisi iloisena maata." (s.83)

Annan kirjalle viisi tähteä.



Helmet lukuhaaste 2017: 36. Elämäkerta tai muistelmateos

100 suomalaista kirjaa: 8/100

Ajattomia satuja ja tarinoita -lukuhaaste

maanantai 6. helmikuuta 2017

Retki Viikin kirjastoon



Kävin retkellä Viikin kirjastossa. Pihassa minua tervehti luminen autonrenkaista tehty gorilla. Tunsin itseni turistiksi ottaessani siitä kuvan bussipysäkillä odottavien ihmisten katseiden alla. Suuntasin pikaisesti kulkuni kirjaston ulko-ovia kohti. Sisällä minua kohtasi miellyttävä näky: Hyllyriveittäin kirjoja.





Kuljin hyllyrivien väleissä kunnes katseeni osui tekstiin, joka ilmoitti, että olin päätynyt satuja sisältävälle kirjahyllylle. Päätin, etten tutki hyllyä sen enempää, sillä minulla oli kotona jo odottamassa monia satuja Ajattomia satuja ja tarinoita -lukuhaastetta ajatellen. Kirjahyllystä vasemmalla sijaitsi lasten osasto, joka oli hellyttävän näköinen koristeineen, piirustuksineen ja leluineen.



Pysähdyin tutkimaan dekkarihyllyä, sillä muistin, että olin joitain vuosia aiemmin lainannut nimenomaan tästä kirjastosta lukuisia Agatha Christien kirjoja. Niitä oli edelleen kokonainen rivi samalla paikalla. Nostalgista. Ihmeiden aika ei muutenkaan ollut ohi, sillä lähdin kirjastosta lainaamatta yhtään kirjaa. Minulla kun oli niitä niin paljon jo kotona, ettei sinne ollut varaa kantaa enää yhtään.



Muista kirjastoretkistäni voit lukea aiemmista postauksista.



lauantai 4. helmikuuta 2017

Zoe Sugg: Girl Online kiertueella



"Me vastaan muu maailma."

Sugg, Zoe: Girl Online kiertueella
Kirjasarja: Girl Online, osa 2
Lue myös: Osa 1
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2015
Alkuperäinen nimi: Girl Online on Tour
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Inka Parpola
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 424


Noah on saanut elämänsä tilaisuuden, sillä hän on päässyt The Sketch nimisen bändin lämppäriksi heidän Euroopan kiertueelleen. Hän pyytää Pennyn mukaansa, jotta he voivat viettää yhdessä täydellisen kesän. Kiertue-elämä yllättää nuoren parin hektisyydellään, omistushaluisilla faneilla ja kylmäkiskoisilla bändikavereilla. Penny päivittää tuntojaan suljettuun Girl Online -blogiinsa, jota lukevat vain tarkoin valitut henkilöt, joihin kuuluu muun muassa hänen valokuvausopettajansa. Hän tuntee halua jakaa ajatuksensa koko maailman kanssa, mutta arkailee blogin avaamista kaikkien nähtäville uuden nettikiusaamisaallon pelossa. Penny tuntee ahdistusta myös ajatellessaan tulevaisuuden ammattiaan. Hän haluaisi vain kirjoittaa blogia ja valokuvata.

"Tiedän, että tällainen huomio tuntuu hänestä hämmentävältä - hän ei ole vieläkään tottunut siihen, kaiken tämän ajan jälkeenkään. Mahtaako hän ikinä tottuakaan? Tavallaan minä toivon, ettei. Tällainen ei voi koskaan olla normaalia!" (s.175)

Penny on samaistuttava teinityttö, joka joutuu toisinaan noloihin tilanteisiin ja on välillä kömpelö. Hänellä on ulkonäköpaineita sekä pulmia ystävyyssuhteissa ja oman itsensä löytämisessä. Hän pyrkii olemaan ymmärtäväinen ja poikaystävänsä tukena oleva tyttöystävä, vaikka häntä kohdellaan kaltoin. Zoe Sugg on selkeästi ammentanut kirjan aiheet omasta elämästään, sillä hän itsekin pitää blogia, käyttää jatkuvasti älypuhelintaan, kärsii paniikkihäiriöistä, omaa homoseksuaalin ystävän sekä tasapainoilee julkisuuden ja normaalin elämän välillä. On vaikea ajatella, onko fanien ihailu ja heidän antamansa tuki todellista. Fanit ovat yleensä ailahtelevaisia ja saattavat heittäytyä ihailevista raakalaisiksi. He eivät välttämättä ymmärrä, missä kohtaa he ylittävät rajan ja loukkaavat ihailunsa kohteen yksityisyyttä. Mietin, onko turvallista laittaa ihan kaikkea omasta elämästään nettiin. Mikä saa ihmisen tekemään niin julkista työtä? Antaako se enemmän kuin ottaa? Miten pystyy pitämään jalat maassa, kun tietää, että miljoonat ihmiset seuraavat omia tekemisiä, vaikka vain tyyliin pesisi vessaa? Oletan, että fanit haaveilevat ja rentoutuvat tuijottamalla, kuinka nuoret, rikkaat ja täydelliset elävät elämäänsä. Ehkä Zoe Sugg vain osaa hyvällä tavalla saada yhteyden ihmisiin, kuten kirjan Penny, ja parantaa heidän elämänlaatuaan neuvoillaan ja pirteällä olemuksellaan.

"Sukelsin päätä pahkaa suhteeseen kuvitellen, että kaikki sujuisi kuin elokuvissa. Rokkitähdestä tulee kuuluisa, hän rakastuu tyttöön ja he elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Mutta ei tämä ole Hollywood-leffan käsikirjoitus. Tämä on oikeaa elämää, ja tässäpä uutinen: joskus oikea elämä on perseestä." (s.323)

Kirjan rakenne on kiinnostava, sillä se sisältää tavallisen tekstin lisäksi tekstiviestejä, sähköposteja ja blogitekstejä. Aluksi kirjan maailmaan oli vaikea päästä, sillä en ole alkuunkaan kirjan kohderyhmää, mutta kun onnistuin kääntämään aivot oikeaan asentoon, nautin Euroopan matkasta yhdessä Pennyn kanssa. Fanitytöt voivat elää salaista haavettaan: millaista olisi elää rokkitähden käsipuolessa paparazzien piirittämänä, kalliita merkkituotteita ostaen ja takahuoneissa julkkisten seassa notkuen. No, ei loppujen lopuksi kovinkaan hohdokasta.

"Minä olen Aava Vahva, eikä yksikään kiusaaja uhkaile ystäviäni tai estä minua elämästä unelmaani." (s.251)

Voin suositella tätä ystävyydestä, ensimmäisestä seurustelusuhteesta ja pinnallisesta nettimaailmasta kertovaa kirjaa kaikille teinitytöille! Seurusteleville tytöille kirja muistuttaa, että ei kannata unohtaa nähdä omia ystäviä tai käydä harrastuksissa. Poikaystävälle ei tarvitse omistaa koko elämää. Kulkekaa omia polkujanne ja seuratkaa omia unelmianne!

Annan kirjalle viisi tähteä.



Helmet lukuhaaste 2017: 11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja

torstai 2. helmikuuta 2017

Thrice Read Tag




Tuntematon lukija -blogin Hande haastoi minut vastaamaan Thrice Read Tagin kysymyksiin. Näissä oli kyllä haastetta kerrakseen!

1. Mikä kirja kuvaa sinua lukijana?
Selasin luettujen kirjojen listaani ja jäin tuijottamaan yhtä kirjan nimeä: Liisan seikkailut ihmemaassa. Olen viime aikoina lukenut aika paljon lasten ja nuorten kirjoja. Minusta on mielenkiintoista lukea tarinoita, joissa matkustetaan ajassa tai jotka sijoittuvat rinnakkaismaailmaan. Liisa joutuu fantasiamaailmaan, jonka hän haluaa tutkia läpikotaisin. Olen samanlainen kirjojen maailmassa, sillä haluaisin kahlata kaikki kirjat läpi, kokea seikkailuja ja oppia uutta.

2. Mikä on ollut omaperäisin kirja?
En keksi yhtä ainutlaatuisempia kirjoja kuin Harry Potterit. Ne ovat ilahduttaneet ja puhutelleet niin monia. Tarina on ainoa laatuaan eikä sen vertaista ole kovin helppo keksiä. Itse tutustuin kirjoihin vasta viime vuonna. Elokuvia katselin jo aiemmin, mutta eihän se tietenkään ole sama asia.

3. Mitkä hahmot esiintyisivät enkelinä ja paholaisena olkapäilläsi?
Hyväsydämisin, auttavaisin ja kiltein tuntemani hahmo on pikku prinsessana tunnettu Saara. Paholaisesta minulle tuli heti mieleen Ajan Pyörä -kirjasarjan Ishamael.

4. Mikä kirja edustaa kutakin elämänvaihettasi (lapsuus, nuoruus, aikuisuus)?
Lapsena luin paljon Neiti Etsiviä. Paula tuntui hyvältä roolimallilta, sillä hän oli tavallaan kuin isosisko, joka oli itsevarma, arvostettu ja lahjakas. Hän ratkaisi taidokkaasti rikoksia ja näytti kaikille, että kyllä tytötkin osaavat. Nuorena ihastuin Ajan Pyörä -kirjoihin. Minusta oli mukavaa kasvaa hahmojen mukana, kokea uusia seikkailuja ja oppia uutta. Aikuisena minulle kolahti todella lujaa kirja nimeltään Tiikerin lapsi, joka liittyy lasten kasvuun ja kehitykseen. Haluan tukea vanhempia heidän kasvatustyössään ja auttaa luomaan lapsille turvallista ja mielekästä lapsuutta.

5. Mitä kirjaa luet aina uudelleen?
Jostain syystä Nälkäpeli trilogia on puhutellut minua. Olen tykästynyt dystopiaan, sillä minusta on mielenkiintoista kuvitella, mitä tapahtuisi tulevaisuuden maailmassa jonkin katastofin jälkeen. Ehkä käsittelen mielessäni aiheen kautta myös nykymaailman tilannetta.

6. Mikä kirja yllätti eniten?
Yllätyin, että Alex Haleyn Juuret kirja teki minuun niin suuren vaikutuksen. Suvun tarina juurtui minuun syvälle.

7. Kenen kirjailijan kirjoja olet lukenut eniten?
Robert Jordanin, Agatha Christien ja Angela Sommer-Bodenburgin.

8. Mikä hahmo muistuttaa sinua eniten?
Minulle ei tule mieleen yhtään hahmoa, joka muistuttaisi minua. Toisaalta voisi olla lukuisiakin hahmoja, joissa olisi joitain samoja piirteitä tai kiinnostuksen kohteita kuin minulla.

9. Mikä on paras ei-romanttinen pari?
Yhden kirjan perusteella Onnelin ja Annelin ystävyyttä voisi pitää täydellisenä.

10. Pidätkö enemmän sankareista vai pahiksista?
Riippuu täysin tarinasta. Usein hahmot eivät ole puhtaasti sankareita tai pahiksia, vaan jotain siltä väliltä.

Haastan seuraavat bloggaajat vastaamaan tagiin:

Luetaanko tämä? -blogin Kia

Reader, why did I marry him? - blogin Omppu Martin

Matkalla Mikä-Mikä-Maahan -blogin Anna J

tiistai 31. tammikuuta 2017

Helmet lukuhaaste 9/50

Tammikuussa luin Helmet lukuhaasteeseen yhdeksän kirjaa.



Helmet lukuhaaste on hyvässä vauhdissa! Yhdeksän kirjaa on hyvä alku, vaikka viime vuonna luinkin haasteeseen tammikuun aikana yksitoista kirjaa. En ole vielä joutunut yhtään miettimään lukemisiani, vaan kaikki kirjastosta lainaamani kirjat ovat sopineet johonkin haasteen kohtaan. Haaste on tuntunut helpolta ja hauskalta!

Tammikuussa haasteeseen lukemani kirjat:

2. Kirjablogissa kehuttu kirja
Salla Simukka: Jäljellä

7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
Lewis Carroll: Alice peilintakamaassa

17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
Niina-Matilda Juhola: Niina-Matilda näkijä

22. Kuvitettu kirja
Tove Jansson: Taikatalvi

28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
Anna-Leena Härkönen: Terveisiä pallomerestä

32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
Tove Jansson: Taikurin hattu

42. Esikoisteos
Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase

47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit / (31. Fantasiakirja ja 23. Käännöskirja)
Victoria Aveyard: Punainen kuningatar

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
Salla Simukka: Toisaalla


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät HelMet lukuhaaste 2017 sivulleni.


maanantai 30. tammikuuta 2017

Kirjablogien kuvat



Loin blogilleni instagram tilin tässä kuussa. Olen sitä kautta innostunut selailemaan erilaisia kirjakuvia ja pohtimaan, kuinka kirjoja on tapana kuvata. Kuvissa on yleensä kirjan lisäksi näkyvillä paljon muutakin:

- Kirjabloggaaja tai osa hänestä kuten jalat tai kädet

- Lemmikkieläin, useimmiten kissa tai koira

- Kirjan väreihin sopivia kukkia, kynttilöitä, koriste-esineitä, kelloja, koruja, pehmoleluja

- Etenkin ulkomaalaisissa nuorten pitämissä blogeissa on paljon funkypop hahmoja tai muita fanitavaroita



- Usein bloggaaja syö tai juo kirjaa lukiessaan tai on asettanut ruoan tai juoman muuten vain rekvisiitaksi. Joskus ruoka tai juoma liittyy itse kirjaan, mutta useimmiten ei.



- Kirjoja kuvataan luonnon keskellä

- sekä kangasta, huonetta, ikkunaa tai kirjahyllyä vasten



- Osa kuvista on hyvin pelkistettyjä, kuten kuva pelkästään kirjasta, mutta osa on hyvinkin runsaita, jolloin kirjaa on vaikea edes löytää rekvisiitan keskeltä. Joskus rekvisiitta liittyy kirjaan, mutta joskus taas ei.



Millaisista kirjakuvista sinä pidät? Tykkäätkö itse ottaa kuvia kirjoista?