torstai 16. marraskuuta 2017

P. L. Travers: Maija Poppanen



"En elämässäni ole nähnyt mitään tuollaista"

Travers, P. L.: Maija Poppanen
Julkaistu: 2009
Alkuperäinen julkaisu: 1936
Alkuperäinen nimi: Mary Poppins
Mistä maasta: Australia
Suomentanut: Marikki Makkonen
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 133


Maija Poppanen kirjaimellisesti lennähtää Banksin perheen lastenhoitajaksi. Jane ja Michael sekä kaksoset John ja Barbara saavat heti huomata, että tulijassa on taikaa. Maija on määrätietoinen, tiukka ja turhamainen, mutta näistä ominaisuuksista huolimatta lapset rakastuvat häneen heti. Heidän elämänsä ei ole koskaan ollut yhtä jännittävää ja hauskaa.

"Lapset näkivät, että hän kiinnitti piparkakkutähtiä taivaaseen." (s.85)

Minulle tulee kirjasta mieleen Liisa ihmemaassa tarinat, sillä niissäkin tapahtuu eriskummallisia sattumuksia. Lapset pääsevät leijailemaan ilmassa, tapaamaan toinen toistaan erikoisempia tuttavuuksia ja kuulemaan eläinten puhetta. Loppujen lopuksi ei tiedä, tapahtuvatko asiat lapsille todella vai ovatko ne vain taitavan lastenhoitajan mielikuvitukseen nojaavia keinoja viihdyttää hoidokkejaan. Tarinoissa on myös viitteitä siitä, että köyhien tai sairaiden ihmisten on keksittävä mielikuvitustarinoita ja -matkoja, sillä heillä ei ole mahdollisuutta tai varallisuutta ylellisyyksiin.

"Minäpä keksin! - Mehän voisimme mennä sinne - Mennä yhdessä tuohon kuvaan. - Hei! Nyt he olivat siinä, ihan sen sisällä!" (s.17)

Kirjan tarinat ovat viihdyttäviä ja hauskoja, mutta ne saavat myös pohtimaan elämää. Ihmiset elävät oman säätynsä rajoissa sekä tiukkojen käytössääntöjen mukaan. Sopimatonta käytöstä ei katsota hyvällä. Maija Poppanen rikkoo alituiseen rajoja, mutta jos häneltä kysytään asiasta niin hän ei ole tietääkseenkään, mistä puhutaan. Hän on sen sijaan kärkäs vaatimaan lapsilta hyviä käytöstapoja. Tarinoista nousee mieleen joukko sanontoja: pilkka osuu omaan nilkkaan, lahjan antaminen on tärkeämpää kuin saaminen, erilaisuus on rikkaus, elämä ei ole mustavalkoista ja kaikki loppuu aikanaan.

"Ei tällainen käy laatuun - julkisella paikalla. Se ei ole luonnollista." (s.124)

"Kenties syöminen ja syödyksi tuleminen oikeastaan onkin sama asia. - Me olemme kaikki samaa ainetta - kaikki olemme yhtä, ja päämäärämme on sama." (s.112)

Minun alkoi lukiessa tehdä suunnattomasti mieli teetä ja kermaleivoksia! Niin monia teehetkiä kirjassa vietettiin! Minusta oli kerrassaan ihastuttavaa uppoutua Maija Poppasen taianomaiseen ja opettavaiseen maailmaan!


Helmet lukuhaaste 2017: 46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja


tiistai 14. marraskuuta 2017

Darren Shan: Vampyyriprinssi



"Vaikka se tietäisikin omaa kuolemaani..."

Shan, Darren: Vampyyriprinssi
Kirjasarja: Osa 6
Muut osat: Osa 1, osa 2, osa 3, osa 4
ja osa 5

Julkaistu: 2008
Alkuperäinen julkaisu: 2002
Alkuperäinen nimi: The Vampire Prince
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Tanja Falk
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 156


Kuolemaan tuomittu puolivampyyri Darren Shan pakenee vampyyrivuorelta. Hän nuolee haavojaan susilauman huomassa ja päättää selviytyä hengissä kertoakseen vampyyreille petturi Kurda Smahltista ja vampaneeseista. Suunnitelma on riskialtis, sillä vampyyrit tarkkailevat tiiviisti ympäristöä. Darren ei haluaisi kuolla ennen kuin hän on paljastanut suuren salaisuutensa.

"´Ne aikovat hyökätä vampyyrien kimppuun´, sanoin hiljaa. ´Ne tappavat kaikki, jos en estä sitä.´" (s.41)

Darren joutuu pohtimaan sodan ja väkivallan tarpeellisuutta. Vampyyrit nauttivat taistelemisesta ja tappamisesta, vaikka se on loppujen lopuksi turhaa ja aivan liian raakaa. Järjettömän sodan sijasta pitäisi yrittää neuvotella toisen osapuolen kanssa, vaikka ei hyväksyisi heidän elämäntapaansa. Darren saa eteensä suuren kysymyksen: Pyhittääkö hyvä tavoite keinot sen saavuttamiseksi?

"´Ei!´ huudahdin ja ponkaisin ylös. ´En halua nähdä asioita teidän tavallanne. Teidän tapanne on nimittäin aivan väärä tapa.´" (s.113)

Olen ihan koukussa tähän nuorten kauhukirjasarjaan! Tapahtumat ovat jälleen kerran jännittäviä ja täynnä toimintaa. Ainoa huono puoli on, että kirjaan on laitettu ainoan naisvampyyrin kohdalle kohtaus, jossa selviää, kuinka vampaneesien mielestä on häpeällistä ja kunniatonta kuolla naisen surmaamana. Minusta olisi mukavaa keskittyä jännittävään vampyyritarinaan ilman, että taas kerran täytyy pohtia sukupuolirooleihin liittyviä vaatimuksia ja ongelmia. Koen asetelman juonen kannalta turhaksi. Kirja päättyy jälleen kerran niin jännittävästi, että en malta odottaa seuraavan osan lukemista!


sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Mauri Kunnas: Koiramäen talossa



"Tämä on Koiramäen talo."

Kunnas, Mauri: Koiramäen talossa
Julkaistu: 2007

Alkuperäinen julkaisu: 1980
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 47


Koiramäen perhe elää tavallista 1800-luvun arkea Koiramäen talossa. Perheeseen kuuluvat isäntä, emäntä, isovanhemmat, lapset, piiat, rengit ja ruotiukko (joka on entinen isäntä). Elämä jaksottuu vuodenaikojen mukaan, sillä eri aikoina talossa tehdään erilaisia töitä.

"Illalla Martan, Elsan ja Killen on mukava päreen valossa kuunnella vaarin jännittäviä juttuja menninkäisistä, tontuista ja haltijoista." (s.6)

Kirjasta selviää, millaisia rakennuksia ja esineitä suomalaisessa talossa ennen vanhaan oli. Kaikki piti tehdä alusta asti itse. Kesät vietettiin pelloilla ja talvet metsätöissä. Ruoanlaitto, pyykinpesu, vaatteiden ja esineiden valmistus sekä peseytyminen hoidettiin hieman eri tavalla kuin nykypäivänä.

"Vaarilla on kummalliset vaatteet. Taitavat olla vähän vanhanaikaiset." (s.38)

Kirjan tekstiä on miellyttävää lukea ja kuvitus on kerta kaikkisen mainiota! En ihmettele yhtään, että kirjaa pidetään suomalaisen lastenkirjallisuuden klassikkona!


Helmet lukuhaaste 2017: 3. Suomalainen klassikkokirja

100 suomalaista kirjaa: 35/100


lauantai 11. marraskuuta 2017

Marjo Pajunen: Todellista matematiikkaa



"Mitä kauneimmat kulissit pieneen seikkailuun"

Pajunen, Marjo: Todellista matematiikkaa
Julkaistu: 2017
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Boheemipokkarit
Sivumäärä: 148


Kansanedustajan avustaja lomailee työnsä vastapainoksi kaukaisella saarella ja suunnittelee kirjoittavansa kokemuksistaan matkablogia. Suunnitelmat muuttuvat, kun hän kuulee salavihkaista supinaa kahden vuoden takaisista tapahtumista, jotka liittyvät jollain tavalla suomalaiseen Kristianiin. Alkaa huumorilla höystetty lomaseikkailu, jossa arvoitus ratkaistaan neitietsivämäisen helppoon tyyliin.

"En osaa vieläkään sanoa, mikä minut sai toimimaan kuten toimin, varjostamaan ihmistä, jonka olin nähnyt baarissa vain siksi, että tämä tunsi jonkun, josta olin ohimennen kuullut." (s.25)

Ajattelin ennakkoon pääseväni lukemaan jännittäviä tapahtumia, mutta sen sijaan naurahtelin huvittaville sattumuksille. Kiinnitin huomioni etenkin kuvailevaan tekstiin, jossa "lyhdyt nykivät kuin ongenkohot narulla" ja "vuoret olivat pukeneet ylleen mustat viitat yön suojaksi". Toisinaan pysähdyin miettimään, mitä filosofiseksi kuvattu kirja haluaa minulle kertoa. Se kuiski monenlaisia asioita, joista minun oli yritettävä napata kiinni.

"Porto do Vila oli vihdoin herännyt eloon. Kaksi autoa jonotti bensatankille." (s.48)

Elämän aikana tulee vastaan ihmisiä, jotka muokkaavat sitä jättämällä siihen oman jälkensä. Kohtaamisista voi oppia uutta, jolloin ne vievät elämää eteenpäin. Lopulta tulee aika, jolloin on päätettävä, mikä elämässä on tärkeintä ja mihin elämänsä suuntaa.

"Kaikilla oli päämäärä, minne mennä, tuttavia joita etsiä, tarinoita kerrottavaksi. Koko saari näytti kuuluvan samaan kerhoon." (s.20)

Elämä koostuu onnesta ja onnettomuudesta, ilosta ja surusta. Ennen kaikkea elämä koostuu käännekohdista. Toisinaan se on positiivinen ja toisinaan negatiivinen asia. Kaikella on sekä hyvät että huonot puolensa. Toisen voittaessa toinen häviää. Jokaisen täytyy tyytyä kortteihin, jotka hänellä on parhaillaan käsissään, ja otettava niistä kaikki irti. Häviö voi aina kääntyä voitoksi.

"Onnea on aina, mutta koskaan ei tiedä millä puolella se pelaa" (s.142)


100 suomalaista kirjaa: 34/100