tiistai 14. elokuuta 2018

Retki Kannelmäen kirjastoon



Kyselin twitterissä, minne kirjastoon minun kannattaisi seuraavaksi tehdä retki. Sivujen havinaa -blogin Julia kehui Kannelmäen kirjastoa ihanaksi, joten päätin lähteä sinne! Kirjasto sijaitsee Kanneltalon yhteydessä aivan juna-aseman vieressä. Aurinkoisena päivänä se tuntui valoisalta ja avaralta paikalta. Kiinnitin huomiota etenkin kirjaston siisteyteen. Siellä ei vaikuttanut olevan mitään ylimääräistä. Seinillä oli muutama kolmionmallinen taulu. Näin myös muutamia kasveja. Kirjasto oli aika hiljainen, mikä todennäköisesti johtui hyvästä säästä. Sisällä ei ollut yhtään lapsiperhettä - ainoastaan muutama satunnainen aikuiskävijä.





Huomasin ensimmäisenä hyllyn, johon oli aseteltu bestseller kirjoja. Seuraavaksi ihmettelin joka puolelle aseteltuja kylttejä, joissa luki "älä unohda näitä" ja joiden eteen oli aseteltu erilaisia kirjoja. Kyltti oli myös suunnilleen kirjaston keskellä sijaitsevalla veneen mallisella pöydällä. Mielenkiintoisia olivat myös pienet vitriinit, joissa oli parhaillaan menossa korunäyttely.





Näin punertavan nurkkauksen, jossa oli sekä sohva että hylly, johon sai tuoda omia kirjojaan tai lehtiä ja josta sai vastaavasti ottaa mukaan kirjan tai lehden. Lopuksi tutustuin lastenosastoon, joka oli värikkäämpi kuin muu osa kirjastosta. Aivan perällä sijaitsi huone, jossa luultavasti järjestetään lapsille erilaisia tapahtumia tai sitten siellä saa vain leikkiä.





Muista kirjastoretkistäni voit lukea aiemmista postauksista.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Sarah J. Maas: Lasipalatsi



"Miten huvittava ajatus! Hänkö Kuninkaan Miekkana!"

Maas, Sarah J.: Throne of Glass: Lasipalatsi
Kirjasarja: Throne of Glass, osa 1
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2012
Alkuperäinen nimi: Throne of Glass
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Sarianna Silvonen
Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 433


Salamurhaajista maineikkain, Adarlanin Surmaksikin tituleerattu Celaena Sardothien, saapuu lasipalatsiin prinssi Dorian Havilliardin ja kuninkaallisen vartioston kapteeni Chaol Westfallin saattamana. Celaenan on tarkoitus osallistua kilpailuun, jonka voittaja nimitetään Kuninkaan Miekaksi. Hänen täytyy päihittää 23 muuta kilpailijaa, jotka koostuvat varkaista sotilaisiin ja jotka kaikki ovat miehiä. Celaenalta ei puutu itsevarmuutta, sillä hän pitää itseään alansa parhaana ja voittamattomana. Todellisuudessa hänen voimansa ovat ratkaisevasti heikentyneet vankeudessa, jolloin hänelle teetettiin orjantöitä Endovierin suolakaivoksilla. Celaena ei anna periksi, sillä hän ei halua palata takaisin vankilaansa. Hän harjoittelee Chaolin ohjauksessa, ystävystyy prinsessa Nehemian kanssa ja harrastaa kirjojen lukemista. Celaena ajautuu tutkimaan outoja mahtimerkkejä ja niiden sisältämää taikuutta, mikä muuttaa kilpailun suunnan oman nahan pelastamisesta koko valtakunnan suojelemiseen.

"Celaena oli rikollinen - murhaamisen ihmelapsi, alamaailman kuningatar - ja siitä huolimatta hän oli pelkkä tyttö, joka oli lähetetty Endovieriin seitsemäntoistavuotiaana." (s.285)

"He eivät takuulla osaa odottaa, että kaunis nainen päihittää heidät." (s.85)

Celaena on teinityttö salamurhaajan vaatteissa. Hän pystyy hirttoköyden uhan allakin keskittymään omaan ulkonäköönsä tai komean prinssin ihailuun. Celaena on tottunut vetämään voittamatonta ja taidoillaan uhoilevaa roolia, vaikka todellisuudessa hän haluaisi mieluiten lukea kirjoja ja soittaa pianoa. Hän on ulkoapäin välinpitämätön ja ankaralla koulutuksella teroitettu ase, mutta sisälläpäin kiehuu viha kulttuureja tuhoavaa ja viattomia tappavaa kuningasta kohtaan. Hän on myös herkkä mitä tulee hänen menneisyydessään tapahtuneisiin kamaliin asioihin. Celaena tekee hölmöjä virheitä valvomalla kirjojen ääressä myöhään aamuyöhön, vaikka seuraavana päivänä odottaa elämän ja kuoleman välinen taistelu. Hän sortuu myös liialliseen ylimielisyyteen ja aliarvioi vastustajiaan. Celaena on ristiriitainen persoona, sillä hän on yhtä aikaa sekä tyttömäinen että vaarallisen tappava. Hän on myös älykäs, mutta kokematon, ja hävytön, mutta hyväsydäminen. Teinityttöjen tapaan hän yrittää päteä pärjäämällä yksin ja salailemalla tärkeitä asioita ihmisiltä, jotka voisivat auttaa häntä. Celaena haluaa itsepintaisesti olla paras kaikessa.

"Älä vikise. Kukaan ei välitä tippaakaan sinun vaatteistasi." (s.90)

Lasista tehty linna on valloittava kauniine huoneineen ja majesteettisine koristeineen. Sen asukkaat keikistelevät upeissa puvuissaan ja kauniissa kampauksissaan. Elämä ei loppujen lopuksi ole kovin helppoa, sillä jokaisen elämä on alituiseen veitsen terällä - yhdessä hetkessä loistoa ja toisessa pää vadilla. Hovielämä on oikeastaan pelkkää ahdistavan teennäistä näytelmää, josta varsinkin prinssi Dorian haluaisi päästä irti. Nuori mies löytääkin ulospääsytien Celaenan luota. Hänestä on hauskaa leikitellä mielistelevien hovinaisten sijasta hankalasti lähestyttävän ja vaarallisen nuoren naisen kanssa. Dorian on kauhuissaan isänsä vaatimasta järkiavioliitosta, sillä hän haluaisi mennä naimisiin rakkaudesta. Hänen mielestään vapaa elostelu on sitä paitsi kaikista hauskinta. Oman mausteensa soppaan lisää kapteeni Chaol, joka vaikuttaisi myös olevan Celaenasta kiinnostunut. Neitsyeksi paljastuva palkkamurhaaja kokeekin useita seksuaalisesti jännittyneitä tilanteita eikä kivuliaita kuukautisia tai puhetta raiskauksista sensuroida.

"Inhoan tuollaisia naisia. He kaipaavat miesten huomiota niin epätoivoisesti, että ilomielin pettävät ja vahingoittavat oman sukupuolensa edustajia." (s.86)

Celaenan tarina sopii mielestäni heille, jotka pitävät teinidraamasta, fantasiasta, kuninkaallisista ja taisteluista. Ihan heti ei lukeminen ainakaan lopu, sillä kirjasarja jatkuu vielä ainakin kuudella kirjalla!

"Etkö koskaan tee muuta kuin luet?" (s.122)


sunnuntai 5. elokuuta 2018

Elokuun lukumaraton ya-kirjojen parissa



Osallistuin elokuun lukumaratoniin lauantaista 4.8.2018 kello 18.00 sunnuntaihin 5.8.2018 klo 18.00. Keräsin lukupinooni kolme nuorten aikuisten kirjaa: Cecelia Ahern: Täydellinen, Sarah J. Maas: Lasipalatsi ja Katharine McGee: Tuhat kerrosta: Huipulla. Tavoitteenani oli lukea Lasipalatsi loppuun ja edetä muita kirjoja mahdollisimman pitkälle.

Lauantai

Kello 18.00

Minun piti alun perin aloittaa lukeminen jo aamulla, mutta minulle ominaiseen tapaani keksin kaikenlaista muuta tekemistä. Aloitan lukemisen kirjasta Sarah J. Maas: Lasipalatsi.

Kello 19.00

Sain luettua kirjan loppuun, joten aloitan Katharine McGeen kirjan Tuhat kerrosta: Huipulla. Olen odottanut muutaman viikon, että saisin kirjan kirjastosta käsiini. Koukutuin kirjatrilogiaan ensimmäisessä osassa, sillä se oli helppolukuinen, arkiset ajatukset narikkaan laittava, juonivetoinen, kiinnostava ja tunteisiin vetoava. Odotan toiselta kirjalta samoja ominaisuuksia.

Kello 21.00

Kirja imaisi heti mennessään! Olin hetkessä taas samassa maailmassa kuin ensimmäistä kirjasarjan osaa lukiessa. Tämän päivän saldo on 42 luettua sivua. Minulla on aika hidas lukutyyli, sillä näen tapahtumat elokuvana silmieni edessä ja tykkään nautiskella lukemastani. Koen kirjan yleensä kaikilla aisteilla. Muistan kirjan maailman tunnun, kun otan saman kirjan uudestaan käteeni. Joissain kirjoissa tuntuma on vahvempi kuin toisissa. Jotkut maailmat haalenevat vuosien myötä ja jotkut katoavat kokonaan, mutta vahvimmat säilyvät yhtä tuoreina kuin vasta luetut. Luen kirjoja hitaasti myös siksi, koska en yleensä jaksa olla kovin pitkään paikoillani, vaan puuhailen väistämättä samalla jotain muutakin.



Sunnuntai

Kello 15.00

Luin aamupäivän aikana McGeen kirjaa eteenpäin 67 sivua. Kuuntelin samalla rauhallista instrumentaalista musiikkia. Yleensä musiikin kuuntelu auttaa minua keskittymään ja vie myös tietynlaiseen kirjaan sopivaan tunnelmaan. Pidän kirjasta paljon, sillä se on omalla tavallaan jännittävä. Yllätyin, kun kirjasarjaan esitellään tässä vaiheessa uusi henkilö. Aluksi suhtauduin häneen varauksella, mutta sitten opin pitämään hänestä. Se on tosin vaarallista, sillä lopussa saadaan kirjasarjan ensimmäisen osan tavoin selville, kuka tytöistä tällä kertaa kohtaa ennenaikaisen loppunsa. Viime kerralla olin loppuratkaisusta aika tyrmistynyt. Toisaalta haluaisin, että kirja loppuu heti, sillä haluan tietää ratkaisun, mutta toisaalta haluan tunnelmoida kirjan epätodellista maailmaa vielä jonkin aikaa.

Kello 18.00

Lukumaraton on päättynyt! Lukeminen oli mukavaa ja rentoa, vaikka puuhastelinkin samalla kaikenlaista. Luin yhteensä 176 sivua. Halusin vilkaista myös aiempia tuloksiani, joten tässä ne ovat: 190, 76, 240, 356, 5, 140, 307, 198 ja 342. Aika sekalainen joukko numeroita. En ole oikeastaan koskaan lukenut niin, että tavoittelisin tiettyä sivumäärää. Yleensä tavoitteena on saada joku paikallaan jumittava kirja eteenpäin tai uusi kirja alkuun. Myös lukupinon pieneneminen on hyvä tavoite, jos kirjaston kirjojen laina-aika alkaa lähestyä umpeutumista. Odotan innolla seuraavaa lukumaratonia! Uskomatonta, että tämä oli kesän viimeinen!



Lue lisää elokuun lukumaratonista Yöpöydän kirjat -blogista.

perjantai 3. elokuuta 2018

Darren Shan: Taistelu aamunkoitteessa



"Eihän tässä ole mitään järkeä."

Shan, Darren: Taistelu aamunkoitteessa
Kirjasarja: Osa 9
Muut osat: Osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5, osa 6, osa 7 ja osa 8

Julkaistu: 2010
Alkuperäinen julkaisu: 2003
Alkuperäinen nimi: Killers of the Dawn

Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Kaijamari Sivill
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 171


Darren Shan, Vancha March ja Larten Crepsley sekä siniviitta Harkat Mulds jatkavat edelleen Vampaneesimestarin jahtaamista. Seuraa joukko takaa-ajoja, joihin osallistuvat vuorotellen sekä järeästi aseistautuneet poliisit että raivostunut ihmisjoukko, mutta myös vampaneesit ja vampetit. Darren Shan murehtii entisen tyttöystävänsä Debbie Keison kohtaloa Johannes Vihanneksen kynsissä. Mies tuli ilmeisesti hulluksi, kun Susimies repi hänen kätensä irti friikkisirkuksessa. Vancha March miettii vampaneesien puolella taistelevaa veljeään Gannen Harstia. Larten Crepsley puolestaan tietää nyt olleensa kaiken aikaa oikeassa, sillä Darrenin entinen paras ystävä Steve Leonard on kaiken aikaa ollut täysin paha. Seikkailu huipentuu eeppiseen lopputaisteluun, jonka päätös on järkyttävän yllättävä.

"´Hyvät naiset ja herrat!´ hän huusi. ´Tervetuloa! Koston luolan valtiaat toivottavat teille kaikkea hyvää ja oikein viihtyisää vierailua.´" (s.114)

Olen kirjasarjaa lukiessa kiinnittänyt huomiota naishahmoihin, joiden kuvailuun olen ollut pettynyt. Tällä kertaa tarina tutustuttaa lukijan ylikomisario Alice Burgesiin, joka on kovapintainen alansa ammattilainen. Hän ei vähästä säikähdä, vaan taistelee hyvän puolesta vaikka karuun loppuun asti. Alice uskoo tiimityöhön eikä kaihda järeitäkään otteita saattaakseen rikolliset vastaamaan teoistaan. Hän on taitava ampumaan aseilla ja keksimään hyökkäyssuunnitelmia.

"´Niin helpolla sinä et pääse´, Burgess korskahti. ´Minä etsin sinut käsiini ja pakotan sinut tasoittamaan tilit, vaikka minun pitäisi kiertää puoli maailmaa.´" (s.134)

Olen nyt lukenut kolme kirjasarjan osaa miltei putkeen, joten taidan pitää tauon ennen kuin jatkan seuraavaan osaan. Lukeminen on ollut ihanan nostalgista, sillä kirjat muistuttavat lapsuuden innostuksesta vampyyritarinoihin. Nuortenkirjat ovat sopivan helppolukuisia kuumiin kesäpäiviin.