Kaarina Riikonen viettää aviomiehensä kanssa viikonloppua mökillä. Siivousurakka katkeaa järkyttävään löytöön maakellarissa. Toimittajana Kaarina toipuu nopeasti ja keskittyy kirjoittamaan kaikkien aikojen skuupin.
"Nyt hänellä oli mahdollisuus kurkistaa nuoruutensa unelmaan, rikostoimittajan maailmaan -" (s.59)
'Kaarina Riikonen ratkaisee' -kirjasarjassa on jo yhdeksän kirjaa. Ensimmäinen osa 'Maakellarin salaisuus' selvästi johdattaa lukijan Kaarinan elämään. Kirjassa on dekkariksi minimaalisesti jännitystä. Se lähinnä sisältää kuvauksia toimittajan työstä, lapsiperhearjesta, parisuhdeongelmista ja vaihdevuosioireista. Tekstissä on paljon tietokoosteita eri aiheista esimerkiksi keliakiasta. Asioita myös toistetaan.
"Mitenkäs minä nyt pääsisin tästä tilanteesta ulos ilman isompia mustasukkaisuusdraamoja?" (s.41)
Kaarina hämmentää minua. Mielestäni hänen ajatuksensa ja toimintatapansa ovat vanhanaikaisia. Kaarina vaikuttaa epämiellyttävältä persoonalta. Hän pyrkii hallitsemaan ja ohjaamaan tilanteita ja muita ihmisiä. Kaarina osallistuu laihdutuskulttuuriin. Hän valitsee salaatin, kun mies syö kinkkua. Hänellä on epäterve suhtautuminen ruokaan, syömiseen ja liikuntaan.
"Onneksi minulla on keliakia, Kaarina ajatteli. Jos voisin syödä kaikki maailman pullat ja keksit, kulkisin pyörimällä eteenpäin -" (s.120)
Luin kirjan Kirjanii-instagramtilillä järjestettyyn Oi ihana dekkari -lukuhaasteeseen sekä itse kirjailija Marja Aarnipuron että Niinan suosittelemana saatesanoilla 'ei liikaa jännitystä mutta sitäkin enemmän nokkeluutta'. Valitettavasti en tällä kertaa ollut kirjasarjan kohderyhmää.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!