Jenny Fagerlund: 24 pientä ihmettä

Emma on ihminen, joka on kokenut suuren menetyksen ja syyllistää siitä itseään. Hänen aviomiehensä kuoli kaksi vuotta sitten jouluna eikä hän ole vieläkään saanut surutyötä päätökseen. Emma poistuu kotoaan oikeastaan vain omistamaansa puotiin, jonka ylläpitoon hänen siskonsa Magda osallistuu. Sisko toivoisi, että Emma keksisi viimein elämäänsä muutakin sisältöä kuin harmaassa arjessa piilottelun. Eräänä päivänä Emma saa piristävän ajatuksen: Hän haluaa tehdä 24 hyvää tekoa ennen joulua.

"'Hienoa! Arvasin, että löytäisit jotain sopivaa. Mitä siis aiot? Menetkö sille keramiikkakurssille?'

'Tätä harrastusta ei löydy listastasi.'

'Eikö? Mikä se on?'

'Aion tehdä kaksikymmentäneljä hyvää tekoa, yhden jokaisena päivänä aina jouluun saakka. Tämä oli ensimmäinen.'" (s.59)

Emma on surumielinen. Hän aliarvioi omat mielipiteensä ja tarpeensa eikä osaa sanoa ei. Ihmiset ajattelevat, että hänellä on pelkkää vapaata aikaa vain siksi, koska hän asuu yksin. Hänen oletetaan joustavan ja tekevän mahdottomiakin asioita toisten ihmisten hyväksi. Emma pitää Magda-siskonsa elämää parempana kuin omaansa, sillä onhan siskolla aviomies ja kolme lasta.

"Lilian katsoi häneen arvoituksellinen ilme kasvoillaan. 'Entä miten sinä itse voit kaiken tämän keskellä?'

'Mitä tarkoitat?' Emma kysyi yllättyneenä.

'Autat lähimmäisiäsi, mutta pidätkö huolta myös itsestäsi?'" (s.175)

Emman saama kohtelu on ahdistavaa. Ihmisillä on vahvat mielipiteet siitä, millaiselta surusta toipuneen ihmisen elämä pitäisi näyttää. Etenkin Magda on selvästi sitä mieltä, että siskon täytyisi vain ottaa itseään niskasta kiinni. Hänen menetelmänään on ilmeisesti kannustaa negatiivisen palautteen kautta. Magda ei oikeastaan yhtään auta Emmaa, vaan arvostelee ja käskyttää häntä. Hän esimerkiksi pyytää siskoa vahtimaan lapsiaan, kun 'eihän sinulla ole muutakaan'. Yksin asuvan ihmisen elämän vähättelyä. Pahinta on se, että Emma itsekin arvostelee itseään yksin elämisestä. Mielestäni yksin asuvan ihmisen elämän kuvailu menee jossain kohtaa jo vähän yli. Eräs yksin asuva tulee Emmaa vastaan kaupassa ostoskorissaan vain valmisruoka ja appelsiini. Ymmärrän, että tapahtumat kuvaavat sitä, kuinka Emma käsittelee aviomiehensä menettämistä, mutta kaikki vastaavanlaiset ahdistavat yksityiskohdat ovat kaukana takakannen tekstistä, joka lupailee lämminhenkistä, romanttista, toiveikasta ja viisasta kertomusta, jossa korostuvat arjen pienet asiat ja teot.

"Käyttäydyn ihan hölmösti vain siksi, että... Niin, miksi? Vain siksi, että haluan näyttää kaikille tuntemattomille täällä, etten ole yksin. Että minuakin odottaa kotona joku, jonka kanssa voin viettää iltani." (s.125)

Kirjassa ihmiset puhuvat toisilleen suorasukaisesti ja epäkohteliaasti. He eivät kunnioita toisiaan, vaan toimivat siten kuin kuvittelevat toiselle olevan parhaaksi. Heillä on oikeastaan vain oma etu mielessään. Emma saa hyvin vähän tilaa omalle toimijuudelleen. Kirja ei mielestäni ole hyvän mielen kirja, vaikka pidinkin ajatuksesta, että ihmiset auttaisivat pyyteettömästi lähimmäisiään ja saisivat vastarakkautta ja että ihminen oppisi antamaan itselleen anteeksi ja suomaan itselleen uusia mahdollisuuksia. Emman suloinen joulupuoti ja tarinan paraneminen kirjan loppua kohti eivät valitettavasti pelasta kirjaa.