Siirry pääsisältöön

Bjorn Sortland; Pasi Pitkänen: Kepler62: Uusi maailma: Luola

Marie Vallvik on matkalla kohtaamaan isänsä viimeisen kerran. Hän seisoo luolan suuaukolla ja valmistautuu henkisesti elämänsä vaativimpaan koitokseen. Matka vuoren uumeniin on kuin suoraan videopelistä. Marie taistelee tiensä uskomattomien seikkailujen läpi kohti päämäärää. Mitä hän päättää tehdä perille päästyään?

"En ole menossa juttelemaan mukavia isän kanssa. Tarkoitukseni on panna piste hänen ilkeilylleen ja pahanteolleen. Olen valmis tekemään mitä tahansa pysäyttääkseni hänet." (s.9)

Kirjan rakenne muistuttaa peliä, jossa hyvä taistelee pahaa vastaan. Marie aloittaa sen luolan suulta ja lopettaa viimeisen vastustajan kohdattuaan. Matkan varrella hän ajattelee elettyä elämää ja vanhempiaan. Marie on kokenut kovia. Hän on taitava ja neuvokas, mutta hän kaipaa myös huolenpitoa, mitä hänen isänsä ei ole hänelle antanut.

"Monissa elokuvissa ja tv-sarjoissa käy niin, että päähenkilö tulee johonkin hämärään paikkaan, ja yhtäkkiä siellä on jotain, mistä katsojat vain tietävät, että se on ansa. Pakene! he ajattelevat. Ja ovat tietysti oikeassa." (s.32)

Mielestäni tarinassa oikeastaan vain kerrattiin jo tiedettyjä ja kohdattuja asioita. Tapahtumat olivat oikeastaan jo kertaalleen nähtyjä. Ehkä se oli ideana. Kepler62 planeetta pelinä yhdessä paketissa.

Kommentit