"'Tiedätkö, mitä olen huomannut?' Peter kysyy. 'Kun takana on erityisen kurja päivä, tapahtuu hämmästyttävän usein, että kotona odottaa drooni jonkin mahtavan tuotteen kanssa, josta tulee heti paremmalle tuulelle.'" (s.56)
QualityLandin asukkaat, joiden nimet määräytyvät ammattien mukaan, on arvotettu pistemäärien avulla eri tasoihin, joihin kuuluu tason mukaisia oikeuksia. Periaatteessa alimmilta tasoilta pitäisi pystyä kiipeämään ylemmäs, mutta algoritmit pitävät huolen siitä, että ihmiset pysyvät oman tasoisten ihmisten, töiden ja tuotteiden piirissä. Tekoälyt tekevät kaikki päätökset. Asukkaiden ei tarvitse itse päättää ostoksiaan tai edes puolisoaan.
"Julia Nunnan ohjelma, joka nauttii koko QualityLandin korkeimpia katsojalukuja, on nimeltään Alaston totuus. Nimi ei ole tuulesta temmattu. Julia esiintyy koko ohjelman ajan alasti, mutta vain maksaville katsojille. Muille hänet on puettu jälkeenpäin digitaalisesti. Julian 'vaatteet' toimivat samalla mainosbannereina." (s.112)
Marc-Uwe Klingin QualityLand pilailee sekä digitaalisen että reaalimaailman kustannuksella. Ihmisten elämä on kokonaisvaltaisesti verkossa ja äärimmilleen kaupallistettu. He elävät omissa tarkoin ohjelmoiduissa kuplissaan. Tärkeintä on saada mahdollisimman paljon klikkauksia ja katsojalukuja mainoksille. Kirja on humoristinen ja oivaltava huomioissaan, mutta ikävä kyllä katseeltaan täysin miehinen ja suurimmalta osaltaan alatyylinen. Parasta kirjassa ovat hulvattoman höpsöt tekoälyllä varustetut koneet, kuten lentopelkoinen drooni ja kierrätykseen määrätty kierrätysrobotti, joka kokoaa itsensä aina uudelleen kierrätetyistä osistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!