Kapakkalaulaja herättää huumeparonin huomion esityksellään ja pääsee siten näkemään meksikolaisen huumekartellin toimintaa. Hän kirjoittaa lauluja ylistääkseen Kuningasta, syö ensimmäistä kertaa vatsansa täyteen herkkupöydästä ja tapaa uusia maailmoja avaavan Tytön. Maailma kääntyy ympäri. Syttyy sota. Yhtäkkiä kukaan ei ole turvassa. Veri virtaa ja liha maatuu. Kuninkaasta kirjoitetut laulut aiheuttavat irvistyksiä, herkut muuttuvat tomuksi ja Tyttö vaihtuu ongelmia tuovaksi Hupakoksi. Herää ymmärrys. Valta vaihtuu. Kuningas seuraa toistaan. Heitä tulee ja menee. Mikään ei ole pysyvää, paitsi vuolaana virtaava veri ja pulskiksi lihovat madot.
"Mies oli Kuningas, jonka ympärillä kaikki oli merkityksellistä." (s.8)
Kartellin trubaduuri on lyhyt ja sadunomainen vilkaisu meksikolaiseen huumeiden sävyttämään elämään. Siellä poliitikoilla tai papeilla ei ole sananvaltaa, sillä sen hetkisen 'kuninkaan' sana on laki. Kukaan ei loppujen lopuksi ole todellinen tilanteen herra. Kukaan ei ole pysyvä kuningas. Väkivaltainen bisnes niittää kyltymättömästi satoa. Sitä ei voi kukaan pysäyttää, sillä aina tulee uusia herran paikalle pyrkiviä. Entä naiset sitten? Heidän paikkansa on joko kaduilla miesten armoilla tai näennäisessä turvassa palatsissa, kunnes valta vaihtuu ja katu kutsuu taas.
"Tämän takia palvelemme häntä. - - antaaksemme hänelle voimaa. Mitä olemme yksinämme? Emme mitään." (s.58)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!