Lauri on tehnyt itsemurhan hyppäämällä junan alle lukuvuoden ensimmäisenä koulupäivänä. Hänen siskonsa jää selviytymään surusta. Hän vaeltaa metsään ja istuutuu kivelle, jonka Lauri on hänelle kerran osoittanut. Sisko juttelee ajatuksissaan veljelleen yrittäen ymmärtää hänen tekoaan. Hän haluaisi löytää syyn - tai syyllisen - voiko hänessä itsessään olla syytä. Mitä koulussa oikein tapahtui? Miksi opettajat eivät huomanneet mitään? Mitä mieltä Laurin tunteneet koululaiset ovat? Voisiko olla mahdollista, että junan alta löytynyt poika ei ollutkaan Lauri? Laurin kuolema vaikuttaa kaikkiin. Laurin äiti jää työkyvyttömäksi ja isä muuttaa Tallinnaan asumaan. Ihmiset neuvovat, miten tapahtunutta kuuluisi surra.
"meinaat että se luuli selviävänsä?
ehkä se tunsi olevansa ikuinen
haavoittumaton, voikukka
joka nousee aina uudelleen"
Veli seuraa siskoa joka paikkaan - ajatukset eivät irtoa hänestä koskaan. Tapahtumaa kelaa jatkuvasti alusta loppuun ja lopusta alkuun. Kymmenen vuotta siihen menee. Siinä vaiheessa Lauri on jo kaunis muisto.
Kirja on surullinen, seesteinen, koskettava ja ajatuksia herättävä. Se voi helpottaa surutyön tekemistä ja oman käden kautta edesmenneen ihmisen muistelemista.
Helmet lukuhaaste 2019: 47. Kirjassa on alle 100 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!