maanantai 11. joulukuuta 2017

Jan Salminen: Äidinmaa



"Näin julman unen"

Salminen, Jan: Äidinmaa
Julkaistu: 2012
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 392


Eletään Maan Äitien hallitsemassa tulevaisuuden Suomessa, jossa kannatetaan yhteisomistajuutta, palvotaan naiseutta ja orjuutetaan koiraita. Heimoissa asuvat naiset uskovat Jumalattareen, pystyttävät suurnaisten patsaita ja pyrkivät väkivallattomaan elämään. Maassa vallitsee tarkat käytössäännöt. Papittaret opettavat tyttöjä ja ajavat sisaruuden, samuuden ja samanarvoisuuden aatetta. Naisten keinotekoisesti synnyttämät koiraslapset kuuluvat valtiolle ja kellään ei ole oikeutta omaan seksuaaliseen koskemattomuuteen. Tyttölapset elävät heimossa, kunnes varttuvat hedelmälliseen ikään ja etsivät oman heimonsa. Heteroseksuaalisuus ja kaikki koirasvallan aikainen naisen alistamiseen pyrkivä toiminta kuten meikkaaminen ja koristautuminen koruilla on kiellettyä. Historiankirjoitus on luonnollisesti sensuroitua, ja kaikki koiraiden kirjoittama kirjallisuus on tuhottu. Koiraisiin pistetään säännöllisin väliajoin antiandrogeenejä, jotka estävät heitä ajattelemasta sopimattomia ajatuksia. He ovat alistettuja ja pilkattuja ja joutuvat asumaan huonoissa olosuhteissa ja tekemään raskaita töitä. Osa naisista toimii koiraiden vahteina polttopiiskoineen. Ei siis ole ihme, että koiraiden tekemät itsemurhat ovat yleisiä. Naisten elämä järkkyy, kun eräs nainen löydetään murhattuna ja kun pariseksuaalit alkavat osoittaa mieltä vallitsevaa järjestelmää vastaan.

"Missä ovat heidän du Châtelet´nsa, heidän Kunitzinsa ja Curiensa ja Bourgeousinsa, heidän de Beauvoirinsa ja Atwoodinsa? Heidän näkymättömien totuuksien paljastajansa? Mitä muuta heillä on kuin verenkipeitä sotalordeja ja ihmisten kaasuttajia?" (s.125)

Benjamin toimii kotipalvelijana oltuaan ensin vuosia työläisenä. Hän muistaa vielä hämärästi ajan ennen kuin Suomi oli Äidinmaa. Hän ajattelee isäänsä, joka piti naisia heikkoina ja puutteellisina. Isä vislaili naisille ja kävi maksullisissa naisissa. Benjamin tapaa kodittoman koiraan, joka hänen mielestään osoittaa puheillaan, kuinka mieheys on joskus ollut pelkoa ja heikkoutta. Se on ollut niin haurasta, että sitä on yritetty peitellä valloittamisella ja alistamisella. Pehmeän puolen esille tuovaa miestä on haukuttu neidiksi. Benjamin pohtii, kuinka ennen hänenkin on oletettu kykenevän tappamaan vain siksi, koska hän on mies. Kirjan sukupuoliroolit, miehen ja naisen välinen rakkaus sekä raskaus on kuvailtu luonnottomiksi sekä menneisyyden että nykyisyyden tapahtumissa.

"Heidän lävitseen ulvoi historia; heidän lävitseen huusivat kaikki äänet, jotka epäoikeudenmukaisuus oli yrittänyt vaientaa. He jatkoivat huutoa, joka oli alkanut toisessa ajassa ja toisessa paikassa. Kun yksi huuto loppui, toisaalla nousi aina uusia ääniä kuin leijonankitoja maan läpi. Kun jossain yksi huutaja teloitettiin, lukittiin vankilaan tai tuomittiin vihollisena, jossain muualla toisen keuhkot vetivät henkeä." (s.188)

Kirjan lukeminen kesti minulla noin kolme-neljä kuukautta. Koin sen aiheeltaan raskaaksi ja hidaskulkuiseksi. Väkivaltaa tihkuva teksti toisti paljon itseään ja oli paikoitellen epäuskottava. Pidin kirjassa ainoastaan filosofisesta pohdinnasta. Kirjan takakannessa kysytään, olisiko maailma parempi paikka, jos naiset olisivat vallassa. Teksti ei anna siihen vastausta, vaan käsittelee valtiota, jota hallitsevat miehiä vihaavat sadistiset lesbot. Olisin halunnut saada näkökulman siihen, millainen maailma olisi ilman naisia alistavia käytänteitä. Sen sijaan jouduin jälleen kerran lukemaan, kuinka naisia käytetään seksuaalisesti hyväksi ja alistetaan vallitsevien tiukkojen normien alaisuuteen. Luin miehiä sortavia tapoja, jotka oli poimittu suoraan naisia koskevasta nykymaailmasta ja vain käännetty miehiä koskeviksi. Esimerkkinä lasten leikeistä tytöt käyvät huorittelemassa poikia ja tirskuvat heille, minkä jälkeen äidit saapuvat paikalle ja toteavat vain, että tytöt ovat tyttöjä. Olisin toivonut tekstiin enemmän omaperäisyyttä.

"Poikuus oli jotain pahaa, heikkoa, arvotonta. Minä vihasin tyttöjä sen vuoksi, että he osoittivat arvottomuuteni, mutta vielä enemmän vihasin tätä hyödytöntä, typerää poikaa, jonka halusin leikata pois itsestäni. Minä halusin olla tyttö." (s.139-140)

Mietin kirjan sanomaa ja päädyin masentavaan ratkaisuun, että maailma on paha riippumatta siitä, kuka on vallassa. Hyvillä tarkoitusperillä varustettu hallitsija voi saada aikaan huonoa jälkeä. Joku saattaa olla hyvillään vallitsevasta järjestelmästä, kun taas toinen kärsii. Kaikilla on omat henkilökohtaiset näkemyksensä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Huomioon on otettava peruskysymys siitä, onko elämä hyvää, jos suurin osa ihmisistä hyötyy vallitsevasta tilanteesta vähemmistön kustannuksella. Koskaan ei pidä luopua paremman maailman toivosta.

"On ollut toisin - voi olla toisin taas. Ei niin kuin ennen, ei niin kuin nyt, vaan jotain parempaa. Oli olemassa mahdollisuus." (s.116)

Kirjan maailma on kamala, sillä siellä alistetaan loppujen lopuksi kaikkia sukupuolesta riippumatta. Yhden asian kuitenkin toisin sieltä meidän maailmaamme, nimittäin seppeleiden laskun synnytyksessä kuolleiden naisten kunniaksi. Kaunis ajatus.

"Ja jonain päivänä, kun tämä maailma ahmitaan laajenevaan aurinkoon, me kohtaamme taas, kietoudumme toisiimme ja sulaudumme yhteen. Jonain päivänä syöksymme räjähtävän tähden valona suunnattoman pimeyden läpi" (s.344)


100 suomalaista kirjaa: 38/100

12 kommenttia:

  1. Hyvä arvio! Kirjan asetelma on kiinnostava, ja haluaisinkin lukea tämän jossain vaiheessa. Harmi vain, jos toteutus ei yllä samalle tasolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla!
      Voihan olla, että koet kirjan erilailla kuin minä. Pohdittavaa siinä ainakin riittää.

      Poista
  2. Hyvää pohdintaa! Kirjan idea on periaatteessa kiinnostava, mutta ehkä vähän turhaa kärjistämistä tuossa on havaittavissa. On aika itsestäänselvää, ettei maailma siitä parane, että roolit käännetään. Oli alistajana sitten mies tai nainen, pahaa jälkeä siitä tulee. Pisteet sinulle, että jaksoit sinnitellä loppuun saakka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Hyvin tiivistetty, ettei maailma parane sortajaa vaihtamalla.
      Halusin lukea kirjan loppuun, koska halusin kirjoittaa siitä. Halusin myös tietää, muuttuuko kirjan sisältö suuntaan tai toiseen sen edetessä.

      Poista
  3. Kuulostaa periaatteessa mielenkiintoiselta ja sinun kirjoituksesi luki mielellään. Sen sijaan itse kirjaan tuskin tartun, sillä esim. suuri määrä toisteista väkivaltaa ei jaksa innostaa. Koen sellaisen tylsänä. Mutta hienoa tietää, että tällainen kirja on olemassa ja vieläpä suomalaisen kirjoittama! Dystopia on minulle vaikeaa: se kiinnostaa, mutta silti en jostain syystä jaksa lukea kys. kirjoja. Tai ehkä sellainenkin sykli tulee jossain vaiheessa. Kirjaintressithän vaihtelevat ainakin minulla kausittain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin väkivallasta on raskasta lukea. Totta, minäkin luen erilaisia kirjoja eri aikoina.

      Poista
  4. Kuulostaa mielenkiintoiselta alkuasetelmalta ja skenaariolta, mutta vähän myös siltä, että luulen mainion arvioisi riittävän minulle. Olisi hienoa, jos toteutus olisi tuonut jotakin selkeästi uutta ja samalla kommentoinut tämän päivän sukupuolikeskustelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta! Minustakin olisi ollut mukava lukea hieman toisenlainen näkökulma aiheeseen.

      Poista
  5. Minä olen lukenut kirjan julkaisuvuonnaan ja palasin bloggaukseen, pidin kirjasta paljon vaikka pidinkin sitä synkkänä enkä sen kuvaamaa maailmaa ongelmattomana. En juuri tosin muista yksityiskohtia. Itsekin pohdin silloin juuri muun muassa tuota vallan korruptoivaa vaikutusta. Sääli, että Salmiselta ei ilmeisesti ole julkaistu enää tämän jälkeen mitään, olisi ollut kiinnostavaa tietää mihin aiheeseen kirjailija olisi seuraavaksi tarttunut ja olisiko sitten löytynyt enemmän myös kaipaamaasi omaperäisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole yrittänyt etsiä kirjailijan muuta tuotantoa. Jotenkin ajattelin, että hän olisi kirjoittanut jotain muutakin. Erikoista kuulla, että niin ei olekaan.

      Poista
  6. Kirjan aihe on kiinnostava, mutta kuvaamasi käsittelytapa ei niinkään. Olen samaa mieltä, että kiinnostavaa olisi tutkia jotain uudenlaista ratkaisua, ei vain, että roolit on käännetty. Onko väkivalta ja alistaminen aina must? Luin kymmenisen vuotta sitten Doris Lessingin The Cleftin, joka oli mielenkiintoinen kuvaus alkukaltaisesta yhteisöstä, jossa ei ollut ollenkaan miehiä. Siitä sai myös erinomaisen lukupiirikeskustelun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kirjavinkistä! Kuulostaa mielenkiintoiselta.

      Poista

Kiitos kommentista!