Me kaikki tunnemme häpeää. Se on yksi tunne muiden joukossa. Se syntyy vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Häpeän tunteminen auttaa pohtimaan, miten oma toiminta vaikuttaa toisiin, ja opettaa moraaliajattelua.
"Kukaan meistä ei halua tulla nähdyksi väärällä tavalla." (s.14)
Ihminen oppii sosiaalisen vertailun avulla, mikä on normaalia. Hän ottaa riskin tulla hylätyksi ja altistua häpeälle asettumalla alttiiksi toisille sellaisena kuin on. Ihminen haluaa tulla kohdatuksi omana itsenään ja kokea olevansa osa ryhmää. Hän pelkää, mitä muut hänestä ajattelevat. Hän olettaa automaattisesti, että ajatukset ovat kielteisiä. Yhteyden puuttuminen järisyttää ihmisen turvallisuuden tunnetta. Ihmisen on hankala rakastaa itseään, jos ympäristö sanoo, ettei kelpaa.
"Olen hämmästellyt, miksi koulussa ei opetella medialukutaitoa suhteessa itseen - siitä hyötyisi todella moni!" (s.50)
Ihminen, jolla on liiallisia häpeän kokemuksia, on sisäistänyt häpeän merkittäväksi osaksi vuorovaikutusta toisten ja itsen kanssa. Tilanne on voinut syntyä ympäristössä, jossa hän on oppinut, että tunteet ovat vääriä ja että hän on vääränlainen. Hänen tunnekokemuksensa on joko jätetty huomiotta tai häntä on rangaistu niistä. Hän on alistunut ja luovuttanut. Hän ei ole voinut vaikuttaa asioihin. Liiallinen häpeä voi syntyä myös traumaattisten kokemusten seurauksena kuten kiusaamisen. Häpeä eristää toisista ja itsestä.
"Häpeää kokeva ei pyydä anteeksi vain sitä, että on mokannut, vaan myös sitä, että on olemassa." (s.12)
Ihmisen on otettava vastuu omasta itsestään ja opeteltava uusia omien arvojen mukaisia toimintatapoja. Omiin ajatuksiin voi oppia suhtautumaan niin etteivät ne tuota lisää kärsimystä. Ajatukset eivät ole tosiasioita. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta nykyhetkessä on mahdollista harjoitella ihmisten kohtaamista, omien mielipiteiden esille tuomista ja itselle tärkeiden asioiden tekemistä häpeästä huolimatta. Sallia itsesi tulla nähdyksi.
"Moni tyytyy mieluummin turvalliseen kärsimykseen kuin hyppää tuntemattomaan." (s.71)
Kirjassa on välitehtäviä. Mielestäni kiinnostavin niistä liittyy mielen medialukutaitoon. Kuvitellaan, että ajatus sanoo, että olen huono. Tarkastellaan, mitä huomataan kehossa. Kuvitellaan lehtiotsikko, jossa kerrotaan, että olen huono. Tarkastellaan, mitä nyt huomataan kehossa. Pidän myös tehtävästä tehdä päinvastoin kuin häpeä yllyttää.
"- ajatukset ja tunteet ovat loppujen lopuksi vain ajatuksia ja tunteita." (s.81)
Emilia Kujala on kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeutti, tunnekouluttaja ja sosiaalipsykologi. Hän on kirjoittanut ihan hyvän itseapukirjasen, joka toimii ensi askeleena aiheen käsittelyyn. Kirjasta löytyy uusia näkökulmia ja työkaluja itsensä kehittämiseen. En ole ihan varma, mitä loppujen lopuksi ajattelen kirjoista, jotka nojaavat ajatukseen, että kaikesta voi selviytyä itsenäisesti.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!