Siirry pääsisältöön

Edith Arkko: Samira ; Ninni

Samira ja Ninni menevät yhdeksännelle luokalle. Samira on aina ollut hyvä koulussa. Hänen vanhempansa haluaisivat, että hän menisi lukioon, mutta hän itse haluaisi ammattikouluun kauneudenhoitoalalle. Ninni kokee koulunkäynnin vaikeaksi. Hänen vanhempansa ovat vasta eronneet. Hän jännittää, pääseekö hän peruskoulun jälkeen hyvään lukioon. Samira ja Ninni tutustuvat ilmaisutaidon kurssilla, jossa tehdään kauhunäytelmä. Samira vastaa maskeerauksesta ja tekee Ninnille hirviön rooliin sopivan meikin. Ystävät perustavat Lumomeikit TikTok-tilin.

"Mä halusin tehdä asioita,
joista mä pidin." (s.66)

Kirja kertoo unelmista. Teatterissa kaikki voivat olla omia itsejään. Sieltä löytyy jokaiselle sopiva rooli. Siellä kannustetaan ja tuetaan. Rakastin kirjassa etenkin tätä osuutta. Pystyin samaistumaan teatterinuoriin oman lapsena aloitetun teatteriharrastukseni kautta. Rakastin ajatusta omien unelmien toteuttamisesta. Mielestäni on tärkeää, että ihmisen elämässä on asioita, joita hän itse pitää tärkeinä. Jokaisella ihmisellä on omat arvot, joiden pohjalta hän rakentaa itselleen sopivan elämän.

"Mun mielestä on hienoa,
että sulla on ikioma unelma." (s.88)

Kirja kertoo nuoruudesta ja ystävyydestä. Nuori saattaa haluta toimia vastoin omien vanhempiensa odotuksia. Hänen on annettava kasvaa ja kehittyä omaksi persoonaksi.

"Miksi oli niin tärkeää,
että toiset kunnioittivat?
Pitikö sen vuoksi unohtaa,
mistä itse haaveili?" (s.76)

Kirja kertoo mielenterveysongelmista. Elämässä saattaa tulla vaihe, jossa ystävien tai perheenjäsenten tuki ei riitä, vaan tarvitaan ammattilaisten apua.

"Mun elämässä oli monta isoa ongelmaa.
Miten mä selviäisin niiden kanssa?" (s.63)

Nuorille suunnattu selkokirja on myös kääntökirja. Toisella puolella tarina kerrotaan Samiran näkökulmasta ja toisella Ninnin näkökulmasta. Molemmat henkilöt tuntuvat todellisilta. Heitä haluaa kannustaa elämässä eteenpäin. Tarinan lopussa on ohjeita, miten auttaa itseään tai ystävää, jolla on mielenterveysongelmia.

"Kyllä meidän perheessä tiedettiin,
että kuka tahansa saattoi mennä minne tahansa.
Mä vain halusin mennä paikkaan,
joka oli mulle oikea." (s.23)


Kommentit