Unelmien aika

Eletään vuotta 1996. Kirjailija Kunihiko Hidaka on murhattu. Hänen lapsuudenystävänsä Osamu Nonoguchi ja vaimonsa Rie Hidaka löytävät hänet työhuoneesta. Etsivä Kaga kutsutaan paikalle selvittämään tapausta. Hän on Osamu Nonoguchin tuttava siltä ajalta, kun molemmat toimivat opettajina. Kuka on murhaaja ja ennen kaikkea miksi? "Minusta hän oli kumma tyyppi. Eivätkö kaikki yleensä pidä omaa synnyinseutuaan maailman parhaana?" (s.203) Kirja käsittelee kustannusalaa ja koulumaailmaa. Etenkin kiusaamisen ja kateuden kuvaukset puhuttelevat. Mieleen on jäänyt ajatus, kuinka kateellinen ihminen ei siedä olla alempiarvoinen toiseen nähden. Nonoguchi ja Kaga vuorottelevat tarinan kertojina. Lukijaa ohjaillaan lukuisiin eri suuntiin, kunnes totuus viimein paljastuu. "'Meillä kaikilla on salaisuuksia. Eikä kenelläkään ole oikeutta niitä julkistaa, vaikka olisi kyse kuolleesta ihmisestä." (s.51) Pidän Keigo Higashinon dekkareista. Niissä ennen kaikkea pohditaan elämää. Pidä...

Rikollisjoukko piiloutuu hylättyyn autiotaloon aikomuksenaan jatkaa matkaa aamulla. Postiluukusta putoaa kirje, minkä sisältö vinksauttaa kolmikon ajattelun uusille raiteille. Kirjeessä esitetään avunpyyntö talossa työskennelleelle edesmenneelle kauppiaalle. Kolmikko pohtii, mihin kirjeen jättäjä ehti kadota ja mitä kirjeelle pitäisi tehdä. "'Mitä? Kätevä autiotalo? Mikä se muka on?'" (s.7) Ihmiskohtalot kieppuvat ajan ja avaruuden halki. Kirjassa kuvataan ihmisten välisiä kohtaamisia ja kuulluksi tulemisen tärkeyttä. Se on lohdullinen, elämänmyönteinen ja lempeä kuin halaus. Kirjassa käsitellään elämänkaarta, elämänpolkua ja tyytyväisyyttä omiin elämänvalintoihin. "'Ei ole sattumaa, että lehti on jäänyt tänne, se on säästetty tarkoituksella, koska siinä kerrotaan tästä kaupasta.'" (s.18) Pidin tästä maagisrealistisesta kirjasta ja sen maailmasta. Sen parissa rentoutui ja rauhoittui. Minusta oli mukavaa seurata tarinan ihmisten elämää onnistumisineen...

Yoshitaka Mashiba on kuollut kahvia juotuaan myrkytykseen. Etsivät suuntaavat katseensa ensimmäisenä vaimoon, joka on kuitenkin ollut tapahtumahetkellä sukuloimassa kaukana kodistaan. Seuraavaksi tutkitaan miehen salaisen naisystävän liikkeitä. Tapaus on monimutkainen ja vaatii laajempaa ymmärrystä Yoshitakan elämästä ennen kuin syyllinen ja tekotapa ratkeavat. "'Omaisten kohtaamiseen ei ikinä totu.' 'Pomo sanoi, että sinä olet kaikkein taitavin käsittelemään heitä.' 'Haa, sanoiko ukkeli niin?' 'Sinulla on kuulemma luottamusta herättävät kasvot.' 'Johan nyt. Näytän siis hänestä idiootilta.'" (s.38) Tykästyin etsivien sananvaihtoon, joka on humoristista ja nokkelaa. Etenkin professori Manabu Yukawa on mielenkiintoisen omalaatuinen persoona. Murhaaja ja tekotapa ovat selvillä jo aika alusta lähtien, mutta murhan selvittämisprosessia on silti kiinnostavaa seurata. Kirjaa lukiessa alkaa kahvihammasta väkisinkin kolottaa, vaikka ei edes jois...

Yasuko Hanaoka on asunnossaan yhdessä tyttärensä Misaton ja juuri äsken väkivaltaisesti kuolleen ex-miehensä Shinji Togashin kanssa, kun ovikello soi. Ovella seisoo Yasukon naapuri Tetsuya Ishigami, joka tarjoaa apuaan. Myöhemmin poliisi löytää joen varrelta ruumiin, jonka henkilöllisyyttä ja murhaajaa ryhdytään selvittämään. Etsivät saapuvat Yasukon ovelle, mutta naisella onkin vedenpitävä alibi. Onnistuvatko he ratkaisemaan nokkelan tapauksen? "'Kuka siellä?' hän tiedusteli ovea avaamatta. Vastaus tuli hetken kuluttua. 'Minä.'" (s.20) Dekkari on alusta loppuun asti jännittävä. Henkilöiden liikehdintää paikasta toiseen ja ajatuksenjuoksua tapauksen kimpussa on kiinnostavaa seurata. Lukijana menen pyörälle päästäni, kun en osaa päättää, ketä kannustan ja kenen kohtalon puolesta pelkään. Koko arvoitus ja siinä osallisina olevien henkilöiden toiminta tuntuvat hyytäviltä ja nerokkaan laskelmoivilta. Tykästyin jokseenkin muuttumattomaan ja elävään tapahtumapaikkaa...