Yoko Ogawa: Muistipoliisi

Saarella eletään muistipoliisin vallan alla. Ihmisten muistista häviää tasaisin väliajoin asioita ja esineitä. Linnut katoavat taivaalta, ruusuja ei enää kasva puutarhassa ja vuosikalenterien häviäminen poistaa vuodenaikojen vaihtelun. Ihmiset menettävät elantonsa, torilla myytävien tuotteiden valikoima suppenee ja puheenaiheet kapenevat. Muistaminen on kiellettyä. Ihmiset, jotka eivät unohda, katoavat muistinmetsästyksissä. Nuori kirjailija päättää piilottaa kustannustoimittajansa R:n talonsa salahuoneeseen ja jatkaa käsikirjoituksensa työstämistä. Hänen tarinansa kertoo konekirjoittajattaresta, joka kadottaa äänensä ja pystyy kommunikoimaan vain kirjoituskoneensa avulla.

"Mitä tapahtuu, jos sanat katoavat?" (s.33)

Ihmiset suhtautuvat muistojen katoamiseen kuin alkavaan työviikkoon. Ihan normaali maanantai. Töihin on lähdettävä, pyykit pestävä ja ruokaa laitettava. Ajan kuluessa olo alkaa kuitenkin käydä heikoksi. Ihmisistä tuntuu kuin heidän sisällään olisi liian monta onttoa kohtaa. Niiden laajetessa on vaarana, että ihminen ei enää pysy kasassa.

"Ilma on äänettömyydestä sakea, kuin koko saari valmistautuisi henkisesti katoamiseen, joka saattaisi odottaa meitä aamulla." (s.25)

'Muistipoliisi' on hyytävä dystopia. Sumu tihenee ja tihenee, kunnes eteensä ei enää näe, happi ei kulje ja katkeaa palasiksi liueten usvaan. Tarinassa käsitellään ihmisyyttä ja valtaa. Kuka määrittelee, missä me asumme, mitä me teemme ja mitä me tiedämme?

"Toisinaan mietin, mitähän tältä saarelta katosi aivan ensimmäisenä." (s.5)