Niku ja Anna-Sofia kokivat kriisin ennen häitään. Toinen halusi tulevaisuudessa lapsia, mutta toinen ei. Syntyi pitkällinen pohdinta lasten hankkimisen ja kasvattamisen hyvistä ja huonoista puolista. Moni hyvä puoli osoittautui sellaisiksi, jotka voisi korvata esimerkiksi viettämällä aikaa sisaruksen lasten kanssa. Niku ja Anna-Sofia tekivät päätöksen vapaaehtoisesti lapsettoman aikuisen elämästä. He perustivat aikuisten perheen.
"'Jos tätä sitten joskus katuu, niin se on sitten sen ajan murhe. Mutta ei lapsia vain varmuuden vuoksi kannata tehdä.'" (s.46)
Kirjassa kuvataan monenlaisia aikuisten perheitä. Lapsettomuus päätöksen syitä on yhtä monta kuin on sen tehneitä ihmisiä. Syitä ei välttämättä tarvitse edes olla. Joskus ne löytyvät vähän kuin tekemällä tehtyinä jälkikäteen. Joidenkin ihmisten mielipiteet vaihtuvat vuosien varrella. Joillekin lapsettomuus on ollut selvää lapsesta asti. Lapsettomuus päätös ja siihen johtaneet syyt ovat jokaisen oma asia. Jokaisella on oikeus päättää asiasta itse sen hetkisen parhaan tietonsa ja kykynsä mukaan.
"- mutta en silti mielestäni jää paitsi mistään. Tai oikeastaan: kaikki jäävät paitsi jostain, mutta toisten ovien takana on muuta kiinnostavaa tilalla." (s.22)
"- onko valintojen tekeminen itse asiassa paitsi jäämistä? Ja miksi juuri lapsettomuus on se valinta, jonka kohdalla usein ajatellaan, että jää paitsi jostain? Elämä olisi toki varmasti erilaista lasten kanssa, mutta kyllä lastenkin kanssa voi jäädä paitsi jostain." (s.181)
Lisääntymisen tulisi olla jokaisen oma asia. Siihen ei tulisi painostaa puolison toimesta, suvun voimin tai yhteiskunnan taholta. Jokaisella on oikeus elää omaa elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Kenenkään ei pitäisi kokea kiusaamista, syyllistämistä tai suvusta tai kaveriporukasta ulossulkemista lapsettomuuden vuoksi. Yhteiskuntaa ei pelasteta tai eläkkeitä makseta lisääntymällä vaan uusilla innovaatioilla, politiikalla ja työllistämiseen panostamalla.
"Onko lapsen synnyttäminen varmasti lapselle itselleen hyvä? Mistä tiedämme sen?" (s.97)
Lisääntymisessä on riskejä. Raskaana oleva nainen tai lapsi voivat menehtyä. Lapsi voi syntyä sairaana, mikä voi olla haastavaa, jos omissa mielikuvissa on ajatellut lapselle tietynlaisen elämän. Lapsi ei välttämättä herätä rakkautta eikä vanhemmuus tuo onnea. Elämänlaatu saattaa huonontua, ja realismi iskeä vasten kasvoja. Olisi kiinnostavaa lukea tarinoita aikuisista, jotka katuvat lasten hankintaa, sillä aihe on tabu.
"Yksinäisyyden pelko on musta ylipäänsä vähän p***a syy hankkia lapsia. Elämää ei voi elää pelkojensa mukaan." (s.153)
Lapsettomien aikuisten haastatteluista välittyy ihmettely lapsiperhearkea kohtaan. Ystävien kanssa on hankala sopia tapaamisia, jos lapset roikkuvat mukana, ja heidän kanssaan on mahdotonta keskustella, kun lapset pyörivät ympärillä. Keskustelun aiheetkin ajautuvat koskemaan lapsia. Esimerkiksi haastateltava Panu muistaa, kuinka hän lapsena meni tervehtimisen jälkeen leikkimään, kun äidille tuli ystävä kylään, eikä se tuntunut mitenkään ikävältä.
"'Lapsen ehdoilla meneminen tuntui vieraalta.'" (s.64)
Niku Hoolin ja Anna-Sofia Niemisen kirja antaa äänen monimuotoiselle joukolle lapsettomia aikuisia. He pääsevät kertomaan kokemuksistaan ja näkemyksistään, joita ei niin usein kuule. Aihe ei ole mustavalkoinen, eikä tarkoituksena ole vastakkainasettelu, vaan ymmärryksen laajentaminen. Maailma tarvitsee sekä lapsiperheitä että lapsettomia perheitä. Silloin elämä on tasapainossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!