Linda ja Magda elävät haastavan lapsuuden. Heidän vanhempansa päätyvät avioeroon, minkä seurauksena sisarukset erotetaan toisistaan asumaan eri koteihin. Linda selviytyy paremmin, sillä hän on vanhempi, mutta Magda elää elämäänsä rankemman kautta. Nykyhetkessä Inna tutustuu lapsuutensa ajan tavaroihin ja pohtii omaa elämäänsä ja muistojensa totuudenmukaisuutta.
"Isoisä oli aina ollut minulle tärkeä, olin ihaillut hänen kykyään johdattaa ihmisiä oman totuutensa äärelle." (s.11)
Lindan ja Magdan isä parantaa ihmisiä työkseen hypnoosin avulla. Hän keskustelee ja käyttäytyy kuin kauhuelokuvien vähäeleinen tohtori. Hän ei ole isän roolissa. Hän on omissa maailmoissaan. Äiti ei ole yhtään sen parempi. Molemmat ovat suoraan sanottuna vinksahtaneita ja pelottavia.
"Olet vaipumassa syvään, levolliseen uneen." (s.52)
Kirjan tarina hämmentää. Takakansitekstin taianomaisuus jää löytymättä. Sen sijaan näkyy vain tuskaa, surua, pelkoa ja kipua. Lindan ja Magdan elämä on ollut turvatonta, manipuloitua ja sairaalloista. Kirjan lukeminen on ahdistava kokemus. Lapsille toivoisi parempaa.
"Kipu on siitä ihmeellinen asia, että se peittää alleen kaiken muun." (s.11)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!