Novellikokoelmassa seikkaillaan verevien miesten matkassa kohti epäedullista loppua. He sinnittelevät järkeensä tukeutuen, vaikka merkit yliluonnollisen läsnäolosta ovat kiistattomat, kuten säässä tapahtuvat yllättävät muutokset ja eläinten niille epätyypillinen käytös. Usein miehet valtaa outo lumous.
"Pelonsekainen järkytys valtasi minut ja tunsin kylmyyden puistattavan ruumistani ja tunkeutuvan lopulta sydämeeni saakka." (s.32)
Tarinat eivät oikeastaan ole nykylukijalle pelottavia. Etenkin, koska niissä on ennalta-arvattavia loppuja. Stoker romantisoi eri ihmisryhmiä kuten aikalaisesti ilmaistuna mustalaiset, intiaanit ja sotaveteraanit. Hänen tarinoissaan näkyy vampyyreja, kummituksia ja murhaajia. Tapahtumapaikkoina ovat ainakin hautausmaa, hylätty kartano ja slummi. Kristinusko on usein läsnä. Miehet saavat voimaa etenkin rakastettuaan ajattelemalla. Naisten roolina on pyörtyillä ja tuntea heikotusta.
Tarinoissa nautittavinta on vanhanaikaisuus. Mennyt aika ja tapa kirjoittaa jännittäviä tarinoita hiipii iholle. Tarinoissa tavallaan paha saa palkkansa. Miehet ovat aivan liian itsevarmoja ja kovapäisiä muuttaakseen toimintaansa tai ajattelutapojaan. Ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!