Kirjamatkaaja Tilly Pages osaa matkustaa kirjojen maailmaan. Kyseessä ei ole ihan harmiton hupi, sillä kirjoissa seikkaileminen voi olla vaarallista. Etenkin satukirjat ovat arvaamattomia.
"'Mennään johonkin tosi tylsään satuun, ihan vain vilkaisemaan. Miten olisi Pieni Punahilkka?' Oskar ehdotti.
'Onhan se muuten turvallinen, mitä nyt susi yrittää pistellä koko sakin poskeensa', Tilly sanoi." (s.140)
Tillyä huolestuttaa Salakirjaston uuden kirjastonjohtajan ajatusmaailma, jonka mukaan jokaisen kirjamatkaajan toimia pitäisi tarkkailla ja kirjoissa matkustamista rajoittaa. Tyttö ei luota aikuisten kykyyn ymmärtää ja päättää asioista. Hän haluaa itse selvittää, mitä hän pohjimmiltaan ajattelee sen sijaan, että noudattaisi valmiita ajatusmalleja. Tilly seikkailee kielloista huolimatta saduissa läpi kaaoksen ja toivoo löytävänsä vastauksia.
"'Jos jokin on ollut aina tietyllä tavalla, ei se sitä tarkoita, että niin olisi oikein', Tilly sanoi." (s.71)
Tillyn seikkailut saduissa on ehdottomasti kirjan parasta antia. Haluaisin myös ehdottomasti kohdata Kultakutrin ja kolme karhua. Salakirjaston poliittiset kiemurat ja Lontoon ja Pariisin romantisoidut kuvaukset sen sijaan eivät vakuuttaneet. Lukiessa tuntui siltä kuin kirjailija olisi yrittänyt liikaa tai ottanut mallia jo aiemmin tehdystä.
Minulla on juuri kesken se eka osa. Tosi kiva kirja!
VastaaPoista