Salima Peippo; Kimmo Rantanen: Salima. Sirkustaiteilijan tunnustukset

Sirkustaiteilija Salima Peipon elämäkerta on kiehtova. Se on kirjoitettu helppolukuisesti ja mukaansatempaavasti. Olen aina rakastanut sirkusta. Lapsena minut valtasi sanoinkuvaamaton tunne joka kerta, kun sirkus saapui paikkakunnalle. Olin innostunut, häkeltynyt ja jollain tavalla aivan omissa taianomaisissa maailmoissani. Sirkus oli parasta, mitä tiesin. Lapsena ja nuorena tykkäsin myös seurata missikilpailuja. Pidin prinsessoista, ja mielestäni missit olivat kuin prinsessoja. Yksi suosikeistani oli Salima.

"- yksi sirkuksen vetovoimatekijöistä oli salaperäisyys ja eksotiikka." (s.73)

"Ja tietysti taide on taidetta, siitä on aina monta mielipidettä." (s.83)

Salima kuvailee itseään tekstinsä kautta pelottomaksi, itsevarmaksi ja päämäärätietoiseksi, mikä on ihailtavaa. Hänellä on ollut selkeä tavoite, jota kohti hän on kulkenut ankaralla työnteolla ja esteistä välittämättä. Saliman elämänasenne on inspiroiva.

"Kärsiessäni tunsin tekeväni töitä unelmani eteen." (s.58)

Salima on joutunut kohtaamaan naisten tyypilliset haasteet setämiesten ehdotuksista ulkonäön ja osaamisen kritisointiin. Ei tullut yllätyksenä lukea, kuinka politiikka vaikuttaa menestymiseen ja kuinka misseys johtaa ammatillisen pätevyyden kyseenalaistamiseen. Suhteiden luominen on uralla etenemisessä tärkeintä. Salima on ollut lahjakas verkostoitumaan.

"Älä sinäkään anna kenenkään päättää puolestasi, mihin pystyt tai et pysty. Mikä tahansa on mahdollista, jos olet valmis tekemään töitä unelmasi eteen." (s.222)

Salima on kirjan mukaan suhtautunut ruokaan aiheesta sen kummemmin välittämättä. Hänellä on ollut hyvä itsetunto, kun kritiikki lihavuudesta ja syömistavoista ei ole kiinnostunut yhtään. Mielestäni on omituista, että nainen ei tässä maailmassa saa syödä. Kirjasta käy ilmi, kuinka vanhanaikaisesti naiseudesta ja naisen roolista ajatellaan. En pidä yleistyksistä kuten väitteestä, että jokainen suomalainen juo alkoholia.

"Jalkani irtoavat maasta vain ilma-akrobatiaa tehdessä. Olen samaan aikaan ylpeä, mutta toisaalta vähättelen itseäni." (s.138)

Suomessa ei ole kirjan mukaan yhtä ainutta kiinteää sirkusrakennusta, jossa olisi sirkusesityksiä ympäri vuoden. Mielestäni olisi ihanaa, jos sellainen perustettaisiin!