Eve Kulmala: Hauskan tytön käsikirja

Haastan teidät kaikki tekemään empiiristä tutkimusta tilanteessa, jossa paikalla on oletetusti sekä miehiä että naisia. Tutkimuksen alla on, kuka saa otettua tilanteessa eniten tilaa sekä fyysisesti että sosiaalisesti. Kenen huumorille nauretaan? Ketä ylistetään? Ketä kehutaan? Ketä katsotaan? Kenelle esitetään kiinnostavia kysymyksiä? Kenen mielenkiinnonkohteita arvostetaan? Kenen viihtyvyydestä huolehditaan sekä fyysisesti että henkisesti? Kuka tepastelee eteenpäin, kun toiset jäävät siivoamaan tilanteesta syntyneitä jälkiä kuten siivoamaan pöytää? Kenelle osoitetaan lämpimimmät jälleennäkemisen toivotukset?

"- tärkeintä on ollut miesten mukavuuden ylläpitäminen." (s.25)

Eve Kulmala tekee komediaa ja on tuttu instagramista. Hän poimii sketsiensä aiheet ajankohtaisista ilmiöistä. Hauskan tytön käsikirjassa pohditaan ennen kaikkea naisvihaa. Naisiin yhdistetyt asiat nähdään vähempiarvoisina kuin miehiin yhdistetyt. Miesten kuuluu vähätellä naisia ollakseen miehiä, sillä muuten he olisivat naisia, eikä kukaan mies halua olla neiti.

"Patriarkaaliseen kulttuuriin kuuluu vahva oletus siitä, että valkoinen keskiluokkainen, keski-ikäinen ja vammaton cisheteromies on eräänlainen ihmisen tehdasasetus." (s.33)

Minusta on kiehtovaa lukea kirjaa, joka on selvästi suunnattu nuorille naisille. Olen itse ollut parikymppisenä tuulimyllyjä vastaan enemmän tai vähemmän onnistuneesti taistellut nainen. Olen sittemmin joutunut joiltain osin mukautumaan, sillä vanhetessa huomaa, että jotkin tuulimyllyt on tehty panssarilasista, johon oma yksinäinen vasara ei saa säröä aikaan. Olen esimerkiksi joutunut muuttamaan ääntäni matalammaksi tullakseni kuulluksi. Suuntaan toivoni uusiin sukupolviin, joilla on innokkuutta maailman muuttamiseen paremmaksi paikaksi elää.

"Olen huomannut, että maailma katsoo ymmärtävämmin valkoista cismiestä kuin ketään muuta. Heidän tarinansa pääsevät valkokankaille, kirjoihin ja komedialavoille. - - mieshahmoja, jotka tekevät miesasioita. Epäonnistuvat, menestyvät, ovat erilaisia, uniikkeja ja objektiivisia tehdasasetusihmisiä." (s.43)

Luin kirjan yhdeltä istumalta. Se on vetävästi kirjoitettu. Tekstissä kuuluu nuoren ihmisen ääni, joka on valveutunut, mutta joka vielä opettelee maailmasta. Äänellä on vahva halu luoda muutosta omalla tavallaan. Siinä ääni on osittain jo onnistunutkin. Eve Kulmala on esikuvana omannäköisilleen ja -ikäisilleen ihmisille. Hän on avannut suljettuja tiloja ja luonut uusia. Siitä on seuraavien äänien hyvä jatkaa.

"Jokaisen muutosta kaipaavan feministin on tärkeää löytää oma tapansa vaikuttaa." (s.131)