Yoshitaka Mashiba on kuollut kahvia juotuaan myrkytykseen. Etsivät suuntaavat katseensa ensimmäisenä vaimoon, joka on kuitenkin ollut tapahtumahetkellä sukuloimassa kaukana kodistaan. Seuraavaksi tutkitaan miehen salaisen naisystävän liikkeitä. Tapaus on monimutkainen ja vaatii laajempaa ymmärrystä Yoshitakan elämästä ennen kuin syyllinen ja tekotapa ratkeavat.
"'Omaisten kohtaamiseen ei ikinä totu.'
'Pomo sanoi, että sinä olet kaikkein taitavin käsittelemään heitä.'
'Haa, sanoiko ukkeli niin?'
'Sinulla on kuulemma luottamusta herättävät kasvot.'
'Johan nyt. Näytän siis hänestä idiootilta.'" (s.38)
Tykästyin etsivien sananvaihtoon, joka on humoristista ja nokkelaa. Etenkin professori Manabu Yukawa on mielenkiintoisen omalaatuinen persoona. Murhaaja ja tekotapa ovat selvillä jo aika alusta lähtien, mutta murhan selvittämisprosessia on silti kiinnostavaa seurata. Kirjaa lukiessa alkaa kahvihammasta väkisinkin kolottaa, vaikka ei edes joisi kahvia.
"'Tämäpä harvinaista. Ette käytäkään kahvinkeitintä.'
'Ajattelin tavoitella kahvi-intoilijan mielentilaa.'" (s.185)
Yksinkertaisesti ja yhdellä sanalla: laadukasta luettavaa, lukija viihtyy nautiskellen ja naureskellenkin, joten kyllä viimeistään tällä kakkossuomennoksellaan Higashino lunasti ikioman paikkansa dekkarikirjallisuuden suosikeissani,
VastaaPoistaJep: paritkin pressot oli lukiessa ihan pakko töräyttä;)