Marko Lamberg: Noitaäiti

Suomalainen saunottajana ja lapsenpäästäjänä työskennellyt Malin poltettiin elävältä noituudesta tuomittuna Tukholmassa 5.10.1676. Hän oli yli 60-vuotias ja synnyttänyt viisitoista kertaa. Hänellä oli kaksi hengissä selvinnyttä lasta, Annika ja Maria, jotka todistivat äitiään vastaan, ja lehmiin sekaantumisesta tuomittu ja roviolla aiemmin poltettu mies. Pienituloisen Malinin kohtalo näyttäytyi tietojen valossa traagisena. Hän oli nykyihmisen silmälasien läpi katsottuna yksi 1600-luvun lopun Tukholman noituushysterian uhreista.

"Ehkä nykyihminen voi suorastaan oppia jotain kirjan kuvaamista tapahtumista sen suhteen, millaiset seuraukset voi olla hatarien tietojen varassa tapahtuvalla hätäisellä joukkoleimaamisella, tai siitä, että ihmiset eivät tiedosta ennakkoluulojensa ja tunteidensa vaikutusta omaan toimintaansa." (s.25)

Mielestäni on kiinnostavaa lukea, kuinka kirjailija kuvailee kirjan lähteitä ja lähdemateriaalin tutkimista. Olen joskus haaveillut siitä, että olisin tietokirjailija tai tutkija. Kirjassa rakennetaan pala palalta 1600-luvun Ruotsi ja etenkin Tukholma esille. Kaikkea ihmisten elämästä ei voi tietää, mutta aika paljon kuitenkin, kuten esimerkiksi hallitsijat, kulkutautiaallon, tavan muuttaa Suomesta Ruotsin puolelle töihin ja suomalaisten syrjinnän. Mielestäni jännittävää on saada selville, että ihmiset tarvitsivat niin sanotun passin ja muuttoluvan, vaikka kuljettiin saman maan sisällä. Maassa oli paljon paperittomia ihmisiä, joista ei pidetty kirjaa. Kiinnostavinta on lukea ihmisten uskomuksista.

"- ajatus siitä, että Jumala kostaisi koko yhteisölle ja valtakunnalle, jos hänen lakiaan rikkonutta ei rangaista. Yksilön rikos saattaa siten uhata koko yhteisöä." (s.42)

Kirjan lukeminen virittää halun pohtia. Voiko olla mahdollista, että Malinin mies ei oikeasti sekaantunut eläimiin, vaan hänet pakotettiin tunnustamaan teko? Tai voiko olla mahdollista, että mies tunnusti teon, sillä halusi teloitustuomion avulla niin sanotusti suorittaa itsemurhan (koska Malin totesi miehen käytöksen muuttuneen ja miehen nukkuneen puukon kanssa ja koska rikoksen tekeminen avustetun itsemurhan saamiseksi oli jossain määrin aikoinaan tapana)? Tavallisista ihmisistä ei tiedetä yksilötasolla oikeastaan mitään. He ovat kadonneet historiaan. Mielestäni on jokseenkin hassua, että rikolliset ovat jääneet elämään dokumentteihin - tai ainakin se versio heistä, minkä he ovat itse valheellisesti tai vilpittömästi päättäneet kertoa. Heidän elämästään kirjoitettiin jonkin verran asioita muistiin rikoksen selvittämisen yhteydessä. Toisaalta ei voida tietää, kuinka moni niin sanotuista rikollisista oli oikeasti syyttömiä. Ihmisiä tuomittiin joissain tapauksissa vähäisin perustein ja kyseenalaisin keinoin, kuten kidutuksen avulla, yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi. Mitä noituuteen tulee niin järkyttävää oli lukea, että noitina teloitetuissa ja noituudesta syyttäneissä oli lapsia ja että tuomioita jaettiin mielivaltaisesti ja eriarvoisesti. Rikkaat ja jalosukuiset jäivät tietysti tuomitsematta. Lapsilla on aina ollut tapana taistella auktoriteetteja vastaan. He osaavat olla myös ilkeitä. Nykyään sama mielivaltaisuus ilmenee muun muassa koulukiusaamisen muodossa. Joukko lapsia levittää perättömiä tarinoita ja ihmiset saattavat uskoa eivätkä ymmärrä kiusaamiseksi. Lapset ovat tiedotusvälineiden mukaan jopa onnistuneet järjestämään opettajalle perättömän irtisanomisen esimerkiksi kuvaamalla väritettyjä videopätkiä, joissa toimivat valheellisina kertojaääninä saaden tilanteen näyttämään ja kuulostamaan totuuden vastaiselta. Lapset osaavat olla myös fiksuja. Moni köyhä lapsi esitti noitien riivaamaksi joutunutta ansaitakseen ruokaa tai rahaa. Kaiken ikäiset ihmiset ovat ryhmäpaineen alaisina manipuloitavissa uskomaan perättömiä tarinoita ja osallistumaan joukkohysteriaan.

"Vain syvältä kummunnut Saatanan ja noituuden pelko selittää, miksei lasten kertomaa kyseenalaistettu perusteellisemmin ja tarmokkaammin ennen kuin lukuisia ihmisiä oli syytetty ja jotkut jo teloitettu." (s.229)

Noituushysteria näyttäytyy järjettömänä, vaikka aikakauden ihmiselle oli arkipäivää elää taikuuden ja uskonnon keskellä. Käyttikö kirkko vallitsevaa tilannetta hyödykseen lujittaakseen valtaansa? Miksi rukousten ulkoa osaaminen merkitsi sitä, ettei ollut noita? Ilmeisesti kuulusteluille oli pakko asettaa jonkinlaiset raamit. Olivatko kaikki muut kuin puhdasoppiset noitia? Miksei erikielisyys, huono kielitaito ja luku- ja kirjoitustaidottomuus riittänyt syyksi sille, ettei osannut rukouksia ulkoa tai pystynyt toistamaan niitä perässä? Miten ihmiset luulivat unia todeksi? Koska uskoivat hengen voivan siirtyä paikasta toiseen? Onko kyseessä tilanne, jossa kukaan ei halua erottua joukosta ja taistella vastaan, jotta ei tulisi itse tuomituksi, sillä oma kunnia ja maine on tärkein? Vai ovatko ihmiset ottaneet hysteriasta kaiken irti kostaakseen muille ihmisille syyttämällä heitä noidiksi? Esimerkiksi suomalaisille maahanmuuttajille? Parantajille, joiden harjoittama taikuus katsottiin epäkristilliseksi? Miksi suvaitsematonta, mielivaltaista ja yhden totuuden uskonnonharjoittamista on olemassa?

"Niin nurinkuriselta kuin voikin vaikuttaa, että rikollisen ja karmealla tavalla kuolleen ihmisen ruumiinkappaleista voisi olla kenellekään mitään hyötyä, suurvalta-ajan pääkaupungissakin niitä käytetään muun muassa onnea tuovina amuletteina, rakennusten suojelemiseen ja oluenpanon onnistumisen takeena esimerkiksi sujauttamalla irti leikattu sormi oluttynnyriin." (s.137-138)

Kirjan lukeminen herätti kiinnostuksen lukea uskonnonhistorian lisäksi rikoshistoriaa. Valtio, jossa uskonto määrittää lait tai jossa hyväksytään vain yksi totuus, voi johtaa itsensä katastrofiin. Pohdin, miksi kuolemanrangaistusta käytetään. Jotta rikollinen ei tee muita rikoksia enää koskaan? Jotta kukaan muu ei uskalla tehdä rikoksia rangaistuksen kovuuden vuoksi? Jotta valtiolle ei tule kustannuksia rikollisen hengissä pitämisestä? Mitä jos syytetty tapetaan syyttömänä? Onko silloin oikeus ja kohtuus tappaa väärän syytöksen tehnyt? Ilmeisesti täytyisi lukea lisää filosofiaakin.

"Tai ehkä kyseessä on vain joidenkin keskenkasvuisten mielestä hauska kepponen - esivaltaahan pitää aina vastustaa tai ainakin ärsyttää." (s.272-273)

"Kuitenkaan ei voi kieltää, etteikö juuri Saatana olisi kaiken takana: se juuri riivasi ihmisiä ja tuotti heille näkyjä, harhoja, unia ja kuvitelmia, joilla ihmisiä kiihotettiin luonnonvastaisiin ja epäkristillisiin valheisiin ja joilla heistä tuli Paholaisen työkaluja." (s.291)

Tiesittekö, että tietäjäntointa, loihtimista tai taikausta maksusta harjoittanut sai sakkoja Suomessa vuodesta 1889 vuoteen 1998 asti voimassa olleen lain mukaan? Olisi kiinnostavaa selvittää, milloin joku syyllistyi viimeiseksi rikokseen. Haluaisin lukea myös nykyajan noituudesta. Kaiken kaikkiaan erittäin inspiroiva kirja!