Noitavainot on historiallinen ilmiö, josta filosofian maisteri Aleksi Peura, joka on perehtynyt 1500- ja 1600-lukujen taitteen englantilaisiin noituususkomuksiin, esittää kirjassaan 'Jumalan viholliset - Euroopan noitavainojen historiaa' kattavan näkemyksensä pilke silmäkulmassa.
"Taikuus oli uskontoa, uskonto oli tiedettä ja tiede taas taikuutta. - - Olisi tietenkin paljon helpompaa, jos käsitteet eivät muuttuisi ajassa ollenkaan, vaan tiede olisi aina samanlaista tai uskonto olisi muuttumaton monoliitti - -" (s.97)
Kirjailija tähdentää, että kirja on kirjoitettu nautittavaksi tenttimisen sijasta. Hän kertoo siinä omia näkemyksiään noitavainoista ja haluaa korjata aiheesta ihmisille muodostuneen vääristyneen kuvan. Ensimmäisenä lähdetään purkamaan keskiaikaan liittyviä myyttejä. Aluksi todetaan, että "historian aikakaudet ovat keksittyjä, jälkimaailman luomuksia, tapoja hahmottaa muutoin muodotonta menneisyyttä paremmin". Synkän sijasta keskiaika oli suvaitsevainen. Sitä paitsi noitavainot tapahtuivat 1500- ja 1600-luvuilla eivätkä keskiajalla. Toiseksi halutaan korostaa, että noidat eivät olleet noitavainojen uhreja, vaan tulkinta on syntynyt nykyaikana. Noidat eivät myös olleet pelkästään naisia eikä noitavainot olleet naisten vainoamista. Myytit puretaan yksi toisensa jälkeen sekä aihetta selventävillä että hivenen kaukaa haetuilla esimerkeillä. Kirjan lukijaksi tervetulleeksi toivotettu vanhus tuskin ymmärtää esimerkiksi Ned Flandersin päälle mitään. Teksti etenee historiallisen miljöön ja taikuuden kuvaamiseen, kirjallisuuden läpikäyntiin, tapauskertomuksiin ja noitavainojen päättymisen analysointiin. Noituudesta rankaiseminen ei loppunut seinään, vaan tapahtui mukilointeja ja lynkkauksia, jotka vähenivät teollistumisen ja koululaitoksen laajenemisen myötä. Aiheeseen alettiin liittää mielisairaudet. Lopuksi pohditaan nykyaikaista noituutta kuten niin sanottua wicca-uskontoa ja satanismia.
"- valitettavasti tai onneksi menneisyyden tapahtumille ei ole olemassa kuin harvoin vain yhtä ainoaa oikeaa selitystä." (s.43)
Nautin tekstistä, joka inspiroi omaa pohdintaa aiheesta. Muodostin jonkinlaisen mutkat suoriksi vetävän oman käsitykseni kokonaisuudesta. Ihmiset elivät uskonnollisen maailmankuvan keskellä. Taikuus oli tiedettä, jonka avulla yritettiin ymmärtää maailmaa. Raamatussa puhui Jumala ja auktoriteetit, joiden sanaan tuli uskoa. Kansanperinne ja kristinusko kulkivat rinnakkain, kunnes kristinusko halusi määritellä taikuuden ja uskonnon rajat. Harhaoppiset olivat paholaisen vallassa, mistä oli tuomittava. Yhteisöllä piti olla säännöt ja raamit. Muuten maailma hajoaa ja elämästä tulee kaaosta. Ihmiset alkaisivat harjoittaa oman käden oikeutta eikä mistään tulisi mitään. Yhteisön selviytyminen, ihmisten ravinnonsaanti ja lisääntyminen ja sopuisa eläminen oli turvattava. Noitia ja noituutta oli jo pitkään ollut olemassa. Kirkkokin uskoi siihen, sillä siitä puhuttiin Raamatussa. Noitien tuomitsemiset oikeuden edessä olivat paikallisia tapahtumia. Noitavaino ei ollut yhtenäinen ilmiö, vaan kukin tuomio määriteltiin paikallisten näkemysten mukaan. Oikeudenkäynnissä sovittiin riita (esimerkiksi noita oli tuonut hallan pellolle), kun se aiemmin saatettiin sopia vastataialla tai sovittelulla. Syytetty joutui vastaamaan esitettyihin kysymyksiin. Joissain tapauksissa käytettiin kidutusta totuudellisten vastausten saamiseksi. Syytetylle saatettiin asettaa koe kuten vedessä uittaminen.
"Ajateltiin että kaikki taikuus, joka ei tapahtunut kirkon piirissä, oli peräisin Paholaiselta. Täten kaikesta taikuudesta tuli pahaa, vaikka sillä parannettaisiinkin ihmisiä." (s.29)
Jäin miettimään sitä, kuinka kirjassa kuvataan, kuinka naisten aggressiivisuus on epäsuoraa ja sosiaalista fyysisen sijasta. Väittäisin, että miesten ja naisten aggressiivisuuden näyttämisen tapa on kulttuurisidonnaista ja yhteisön säätelemää, ei sukupuolisidonnaista. Totuus on, että nyrkkitappelevia naisia on olemassa. Heitä olisi enemmänkin, jopa kaikki naiset, jos se olisi yhteisössä hyväksyttävää.
"- mitä pidempään noituudesta keskusteltiin, sitä tärkeämmäksi teoreetikoille tuli osoittaa, että noituus ei voinut olla olematta totta, koska vanhemmat auktoriteetit, Raamatusta alkaen, olivat puhuneet noidista eivätkä auktoriteetit voineet olla väärässä." (s.111)
Kiinnostavaa oli lukea pohdintaa erilaisista tavoista ajatella, pohjata omia näkemyksiään, todistaa omia väitteitään ja nähdä maailma ja ihmiset. Kaikki eivät ajatelleet samalla tavalla, vaikka asuivat samassa paikassa tai kuuluivat johonkin samaan ryhmään. Ihmiset osasivat toki valehdella ja käyttää muiden uskoa hyväkseen. Minua alkoi kiehtoa, millaisena tulevaisuuden ihminen näkee maailman, tieteen, uskonnon ja taikuuden. Onko jokin keksintö mullistanut maailmankuvan täysin kuten kaukoputken keksiminen muutti maailman maapallokeskeisestä aurinkokeskeiseksi.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!