"Jumalan käsi ja sulttaanin käsi jakelivat vain maailmanlaajuisia vitsauksia, šeikin käsi jakoi arkiset harmit. Ja joskus myös onnen murusia." (s. 19)
Tarina on viihdyttävä. Siitä tulee hivenen mieleen Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen. Kirjassa kuvataan Tanioksen kasvua kohti aikuisuutta ja kylää kohtaavia sattumuksia sadunomaisella otteella. Tarinassa on ripaus totuutta, mutta suurimmaksi osaksi se on fiktiota.
"Silloin kun ihmistä lykästi ja hän sai isännän, joka ei ollut yhtä ahne ja julma kuin muut, hän piti itseään etuoikeutettuna ja kiitti laupiasta Jumalaa, ikään kuin sen parempaan olisi ollut mahdotonta pystyä." (s. 19)
Kirja käsittelee kanssaelämistä. Sodat, valloittaminen ja korkeaan asemaan pyrkiminen eivät loppujen lopuksi ole paras ratkaisu kyläläisten kannalta. Jokaisella hallitsijalla on sekä hyviä että huonoja pyrkimyksiä, joten hallinnon vaihtuminen ei välttämättä tuo muutosta parempaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!