"Mä nautin siitä ettei ne tajua mua."
Härkönen, Anna-Leena: Häräntappoase
Julkaistu: 2014
Alkuperäinen julkaisu: 1984
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 316
16-vuotias Alpo Korva on päättämässä kouluaan ja siirtymässä haaveilemalleen kesälomalle, mihin kuuluu kotikaupunki Vaasan pölyjen jättäminen taakse ja Ruotsiin suuntaaminen. Hänen äitinsä on toista mieltä luvatessaan poikansa sukulaisten luokse maalle heinätöihin. Torvenkylä vähenevän nuorison kuluttamine maitolaitureineen ei voisi Alpoa vähempää kiinnostaa - kunnes Kerttu astuu kuvaan.
Kirja kuvailee 80-luvulla elävän nuoren miehen kasvutarinaa ja sielunmaisemaa anarkistisella tavalla. Maailma avartuu hänen silmiensä eteen rumana ja raadollisena. Olen vältellyt tätä kirjaa, sillä teksti on jokseenkin raskasta. Siinä on välillä hieman huumoria ja nokkelaa dialogia, mutta yleisvire on niin negatiivinen, ettei kirjaa oikein jaksa lukea. Tiivistettynä kirja on ryyppäämistä, heinäpeltoa, saunaa, kiroilua, syvällistä pohdintaa, rakastumista ja anarkistista murrosikää. Ennen kaikkea sitä murrosikää.
Haastoin itseni lukemaan kirjan ja nyt se on viimein selätetty! En kadu lukemaani, sillä tavallaan ymmärrän, miksi kirjan lukemista suositellaan, mutta ei se silti mikään miellyttävä lukukokemus ole - ehkä ei ole tarkoituskaan.
Helmet lukuhaaste 2017: 42. Esikoisteos
100 suomalaista kirjaa: 2/100
Härkönen, Anna-Leena: Häräntappoase
Julkaistu: 2014
Alkuperäinen julkaisu: 1984
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 316
16-vuotias Alpo Korva on päättämässä kouluaan ja siirtymässä haaveilemalleen kesälomalle, mihin kuuluu kotikaupunki Vaasan pölyjen jättäminen taakse ja Ruotsiin suuntaaminen. Hänen äitinsä on toista mieltä luvatessaan poikansa sukulaisten luokse maalle heinätöihin. Torvenkylä vähenevän nuorison kuluttamine maitolaitureineen ei voisi Alpoa vähempää kiinnostaa - kunnes Kerttu astuu kuvaan.
"Se tuli varovasti avojaloin, sateesta vettyneenä ja möyhöttyneenä. Se tuli ja sillä oli lyhyt musta hame, polvetki näky, ja valkonen pusero joka oli liimautunu ihoon kiinni. Sen alta erottu pystyt rinnat. Voi miltä se näytti. Eikä se pelkästään näyttäny, se OLI." (s.128)
Kirja kuvailee 80-luvulla elävän nuoren miehen kasvutarinaa ja sielunmaisemaa anarkistisella tavalla. Maailma avartuu hänen silmiensä eteen rumana ja raadollisena. Olen vältellyt tätä kirjaa, sillä teksti on jokseenkin raskasta. Siinä on välillä hieman huumoria ja nokkelaa dialogia, mutta yleisvire on niin negatiivinen, ettei kirjaa oikein jaksa lukea. Tiivistettynä kirja on ryyppäämistä, heinäpeltoa, saunaa, kiroilua, syvällistä pohdintaa, rakastumista ja anarkistista murrosikää. Ennen kaikkea sitä murrosikää.
"Sen pää oli pyöree ku potkupallo ja musta tuntu että jos mä oisiin painanu sormen sen ohimoon niin siihen ois jääny pieni kuoppa. Siinä oli jotain ärsyttävän pehmeetä. Tukka oli vaaleenruskee ja meni sileesti päätä myöten. Ällöttävä beibi-face. Nuoltu kookospähkinä. Kuoropoikatyyli näky kilometrin päähän. Onhan se hyvä että juntitki löytää oman persoonallisen tyylinsä." (s.85)
Haastoin itseni lukemaan kirjan ja nyt se on viimein selätetty! En kadu lukemaani, sillä tavallaan ymmärrän, miksi kirjan lukemista suositellaan, mutta ei se silti mikään miellyttävä lukukokemus ole - ehkä ei ole tarkoituskaan.
Helmet lukuhaaste 2017: 42. Esikoisteos
100 suomalaista kirjaa: 2/100
Itse olen miettinyt josko kirjan lukisin, mutta saa nähdä.
VastaaPoistaOnhan se huikea kirja ja edelleen se on Härkösen paras teos.
VastaaPoistaKomppaan Maita! Häräntappoase on sydämeni kirja, enkä koe sitä negatiivisena ollenkaan, yksi hauskimpia ja sujuvimpia ikinä. Kaupunkilaispoika ei tajua maalaisia ensin ollenkaan ja sitten ei haluaisi maalta pois. Klassikko.
VastaaPoista