"On eri juttu nähdä auringonlasku kuin katsoa sitä."
Haavisto, Maija: Adeno
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Osuuskumma-kustannus
Sivumäärä: 274
2050-luvun Helsingissä ihmiset elävät terveellistä ja pitkäikäistä elämää heille optimaalisesti tuotetun vitan avulla. He vaihtavat tasaisin väliajoin työpaikkaa, tilaavat tarvitsemansa tuotteet kotiin lennokin välityksellä ja kokevat elämyksellisiä mielikuvitusmatkoja projisoituna. Harvat matkustavat oikeasti ulkomaille, sillä se on vaarallista terroristien hyökkäysten vuoksi. Tavarat ovat keinotekoisia jäljitelmiä entisaikojen materiaaleista. Aava on omistanutkin elämänsä vanhojen, aitojen esineiden keräämiselle. Hänen museotalonsa on täynnä erilaisia pelejä, joissa näkyy elämän jäljet. Aavan mielestä on tärkeää käyttää omaa mielikuvitusta eikä saada kaikkea valmiina. Tasainen ja tuttu elämä muuttuu, kun Aavan sisko Suvi sairastuu flunssaan, minkä pitäisi olla mahdotonta, ja kun hänen isänsä ilmoittaa aikovansa muuttaa takaisin juurilleen Saamenmaalle.
Elämä on sattumanvaraista arpapeliä. Jokainen joutuu aina välillä pohtimaan, mitä ratkaisuja uskaltaa elämässään tehdä. Toisinaan joku ulkopuolinen päättää heittää noppaa toisen puolesta ja muuttaa pelin suuntaa. Peli jatkuu, kunnes se loppuu.
Kirja antaa aihetta pohtia, mihin lääketiede tulevina vuosina kehittyy ja kuinka ihmisten vapaalle tahdolle ja turvallisuudelle käy. Mielenkiintoista on miettiä myös teknologian kehitystä ja uusien laitteiden käyttömahdollisuuksia koulutuksessa ja työelämässä. Mielestäni tärkeintä olisi löytää tasapaino ihmisten ja teknologian välille. Jään pohtimaan, mitä ihmisyys lopulta on. Onko nykyelämä jo nyt liian keinotekoista? Pitäisikö ihmisen palata takaisin luontoon omille juurilleen? Onko aika heittää noppaa ja tehdä uusia, mullistavia valintoja?
Helmet lukuhaaste 2017: 15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
100 suomalaista kirjaa: 29/100
Haavisto, Maija: Adeno
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Osuuskumma-kustannus
Sivumäärä: 274
2050-luvun Helsingissä ihmiset elävät terveellistä ja pitkäikäistä elämää heille optimaalisesti tuotetun vitan avulla. He vaihtavat tasaisin väliajoin työpaikkaa, tilaavat tarvitsemansa tuotteet kotiin lennokin välityksellä ja kokevat elämyksellisiä mielikuvitusmatkoja projisoituna. Harvat matkustavat oikeasti ulkomaille, sillä se on vaarallista terroristien hyökkäysten vuoksi. Tavarat ovat keinotekoisia jäljitelmiä entisaikojen materiaaleista. Aava on omistanutkin elämänsä vanhojen, aitojen esineiden keräämiselle. Hänen museotalonsa on täynnä erilaisia pelejä, joissa näkyy elämän jäljet. Aavan mielestä on tärkeää käyttää omaa mielikuvitusta eikä saada kaikkea valmiina. Tasainen ja tuttu elämä muuttuu, kun Aavan sisko Suvi sairastuu flunssaan, minkä pitäisi olla mahdotonta, ja kun hänen isänsä ilmoittaa aikovansa muuttaa takaisin juurilleen Saamenmaalle.
"En usko silmiäni, koko maailma on muuttunut aivan kummalliseksi.
Minun jaloissani on vain juoksu, minun keuhkoissani on juoksu, mutta
silmissäni on avaruuspussiin pussitettu Suvi." (s.10-11)
Elämä on sattumanvaraista arpapeliä. Jokainen joutuu aina välillä pohtimaan, mitä ratkaisuja uskaltaa elämässään tehdä. Toisinaan joku ulkopuolinen päättää heittää noppaa toisen puolesta ja muuttaa pelin suuntaa. Peli jatkuu, kunnes se loppuu.
"Nyt pitää jatkaa pelaamista." (s.273)
Kirja antaa aihetta pohtia, mihin lääketiede tulevina vuosina kehittyy ja kuinka ihmisten vapaalle tahdolle ja turvallisuudelle käy. Mielenkiintoista on miettiä myös teknologian kehitystä ja uusien laitteiden käyttömahdollisuuksia koulutuksessa ja työelämässä. Mielestäni tärkeintä olisi löytää tasapaino ihmisten ja teknologian välille. Jään pohtimaan, mitä ihmisyys lopulta on. Onko nykyelämä jo nyt liian keinotekoista? Pitäisikö ihmisen palata takaisin luontoon omille juurilleen? Onko aika heittää noppaa ja tehdä uusia, mullistavia valintoja?
Helmet lukuhaaste 2017: 15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
100 suomalaista kirjaa: 29/100
Mielenkiintoinen dystopia! Elämykselliset mielikuvitusmatkat projisoituna kuulostaa kamalalta, toivottavasti saamme myös tulevaisuudessa matkustaa maailmalla ihan aidosti.
VastaaPoistaVaikka nytkin jo tuntuu, että tekniikka vaikuttaa meihin liiaksi (älypuhelimet ja some vievät hurjasti aikaamme), niin uskon tulevaisuuden olevan valitettavasti vielä paljon teknologiakeskeisempi. Pelkään virtuaalitodellisuuden tarjoavan tulevaisuudessa niin kiehtovan maailman, että hylkäämme reaalimaailman aina vain pidemmäksi aikaa. Toisaalta tekniikan kehittyminen tuo toivottavasti mukanaan myös ratkaisuja ympäristöongelmiin. Toiveikas pitää aina olla. :)
VastaaPoistaDystopia kiinnostaa aina. Taitaa mennä lukulistalle! Kiitos postauksesta, sillä en tiennyt tästä kirjasta ennestään.
VastaaPoistaVaikuttaapa kiintoisalta teokselta! Pistän korvan taakse. :)
VastaaPoistaVaikuttaa varsin kiinnostavalta ja kauhealla tavalla osin ajankohtaiselta romaanilta. Alkoi kiinnostaa kovasti ja ehdottomasti lisään Adenon pakko lukea -kirjojen joukkoon.
VastaaPoistaOmalla kohdallani olen osin hylännyt teknologian - tai pikemmin rajannut voimakkaasti. Minulla ei ole älypuhelinta enkä missään tapauksessa halua sellaista, vaan olen rajannut netin käyttämisen tiettyyn pisteeseen (eli pöytäkoneen ääreen). Ihana vapaus!
Ihan vieras kirja ja kirjailija, mutta kuulostaa mielenkiintoiselta. Ihan työnkin puolesta joudun miettimään teknologian vaikutuksia (työ)elämään ja työntekijöihin. Kaikennäköistä voidaan jo nyt tehdä, joten varmasti muutokset tulottuvat hyvin pitkälle koteihinkin.
VastaaPoistaMaija Haavisto onkin tuttu tietokirjoistaan ja blogistaan. Lisäsin tämän lukulistalle, sillä nämä kuulostavat ajankohtaisilta jutuilta. Kiitos vinkkauksesta :) /Tiia
VastaaPoistaHieno kirjalöytö ko. Helmet-haasteen kohtaan. Itse löysin harrastuskirjan lanu-puolelta. Aikuisten kirjoissa harrastetaan yllättävän vähän mitään, tai sitten luen sellaisia kirjoja, ettei aihe pomppaa esiin. :)
VastaaPoistaVitsi, onkin pitänyt tutustua Haaviston tuotantoon, mutta on jäänyt toistaiseksi tekemättä. Tämä minulla onkin e-kirjana, pitää lukea!
VastaaPoistaMinäkin pohdin paljon teknologiaa ja terveysteknologiaa etenkin. Juuri eilen puhuimme ystävien kanssa geenimuuntelusta ja sen etiikasta. Nykyäänhän voidaan jo korvata virheellisiä pätkiä DNA:sta paremmalla. On valtava eetteinen kysymys, miten tätä hyödynnetään. Missä kulkee raja esimerkiksi ihmisalkoin muokkaamisessa? Onko vaarallisia sairauksia aiheuttavat geenit poistettava? Entä sitten ulkonäkö tai muut ominaisuudet? Hurjan mielenkiintoinen teema, joka ei taatusti vanhene meidän elinaikanamme.
En ole erityisesti dystopioiden ystävä, mutta tämä vaikutti kyllä mielenkiintoiselta. 2050 tuntuu ihan avaruusajan vuosiluvulta, mutta eihän se ole kuin reilut kolmekymmentä vuotta. Sama kuin 80-luvulta tähän päivään! Kun katsoo maailmaa taaksepäin, niin paljon huomaa maailman muuttuneen.
VastaaPoistaOlen päättänyt, että vapaaehtoisesti en dystopioita enää lue. Riittää just nyt, että seuraa maailmanpolitiikkaa.
VastaaPoistaMinäkin jäin miettimään tuota aikaperspektiiviä, aika nopeaa muutosta tässä ennakoidaan. Herättää pohdintaa siitä, mikä on muuttunut 30 vuodessa, ja mitkä perusasiat ovat säilyneet.
VastaaPoistaMinna /Kirsin Book Club
Kiitos kirjavinkistä, pitääpä vierailla taas kirjastossa!
VastaaPoistaMusta tuntuu että teknologia vie nykyäänkin liikaa ihmisten aikaa.. Ja nuo geenimanipulaatiot.. en kannata, kukaan ei tiedä miten ne loppujen lopuksi vaikuttaa. En ymmärrä miksi ihannoidaan ja yritetään saada ihmiset elämään 150v. Päässä ei osat vaan kestä niin kauaa, mitä elämää se on jos ei edes tiedä elävänsä?
Geenimanipuloidun viljan koepellolta ei kuulemani mukaan hirvetkään käyneet syömässä, joten ehkä ei pitkässä juoksussa tee hyvää ihmisellekään..?