Sotajoukot valtaavat hetkessä koko valtion. Erään kaupungin pormestari havahtuu siihen, että hänen on otettava miehittäjän komentaja vastaan. Hän ymmärtää oman loppunsa lähenevän ja pohtii oikeita toimintatapoja.
"- sotilaat lukivat uutiset kotoa ja toisista vallatuista maista ja uutiset olivat aina hyviä, ja ensin he uskoivat niihin, ja sitten he lakkasivat uskomasta." (s.81)
Sotilaat esitetään järjestelmällisinä, määrätietoisina, täsmällisinä ja rutinoituneina. He saapuvat, suorittavat väkivaltaisia tekoja, raportoivat, määräävät ja ottavat haluamansa lupaa kyselemättä. He näyttävät tragikoomisilta sääntökirjoineen ja univormuineen. Valloitetun kaupungin asukkaat haluaisivat elää rauhassa omalla tavallaan. He ryhtyvät salakavalaan vastarintaan. Sotilaiden ajatusmaailma muuttuu. Sota ei johda rauhaan, iloon ja ystävyyteen. Ihminen tuntee sodassa vain pelkoa.
"Me olemme opettaneet heille, että he ovat älykkäämpiä ja urhoollisempia kuin muut nuoret miehet. Heille on tavallaan sokki huomata etteivät ole tippaakaan sen älykkäämpiä tai urhoollisempia kuin muut nuoret miehet." (s.129)
Kirja julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 1942. John Steinbeck halusi olla mukana fasisminvastaisessa toiminnassa ja kirjoitti kirjan, joka kiellettiin siellä, missä natsit olivat vallassa. Sisäkansitekstissä todetaan, että pelkästään kirjan hallussapidosta sai Italiassa kuolemantuomion. Kirjan lukeminen tuntui tässä viitekehyksessä vähintäänkin hämmentävältä. John Steinbeck sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1962.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!