Otto, Peter ja Lasse ovat olleet ystäviä lapsuudesta lähtien. He ovat aikuistuttuaan asettuneet omiin oravanpyöriinsä, joiden valinnassa heillä on loppujen lopuksi ollut vähän vaihtoehtoja. Otto on saanut elämäänsä yhden illan jutun seurauksena Joona-pojan, Peter on seurannut vanhempiensa jalanjälkiä opiskeltuaan lääkäriksi ja Lasse jumittaa luokkanousun kynnyksellä saamatta väitöskirjaansa päätökseen. Heidän elämänsä on yhtä aikaa sekä yhteisöllistä että irrallista. He jakavat yhteisen sukupolvikokemuksen ja omaavat silti yksilöllisiä arvoja.
"- tuntui siltä kuin maailma kuroutuisi koko ajan tiukemmin ympärille - kuin hänestä olisi tullut maailman vanki." (s.93)
Kirjassa on tunnistettavaa ajankuvaa. Elämä on kansainvälistä ja teknologiakeskeistä. Töissä käytetään tietokonetta ja puhelinta. Autolla ajetaan navigaattorin avulla. Illallinen tilataan kotiinkuljetuksena. Televisiosta laitetaan uutiset päälle samalla, kun selataan puhelimen yhteisöpalvelut läpi. Pelikonsolilla pelataan robotti-imurin hoitaessa siivouksen. Lenkille lähdetään älykellolla varustautuneena ja podcastia tai musiikkisovellusta kuunnellen. Välillä pysähdytään ottamaan kuvia. Kumppanin etsintä hoidetaan kotisohvalta käsin treffisovellusta selaten. Oma ajattelu korvataan tekoälyltä kysymällä. Välillä kärsitään nostalgiasta ja ajatellaan elämän olleen parempaa nuorena.
"- piti katseensa suunnattuna eteenpäin, televisioruutua kohti, mutta oikeasti hän ei nähnyt mitään; hän harhaili mielensä hylätyssä varastossa eikä löytänyt poispääsyä." (s.137)
Kirjassa kerrotaan neljän henkilön tarina. Niistä käy ilmi, kuinka ihmiset vaikuttavat toistensa elämään ja kuinka sukupolvien ketju kulkee menneisyydestä kohti tulevaisuutta. Lapsia syntyy maailmaan lukuisista eri syistä, ja heitä kasvatetaan lukemattomilla eri tavoilla. Heidän ajattelunsa muovautuu ympäristöstä opittujen asioiden avulla.
"Kaikki ympärillä liukui hitaasti menneisyyteen, vaikka hän oli vielä paikalla." (s.138)
Kirjassa on kriittinen ote lisääntymiseen, jopa kyyninen. Lasten hankkiminen on normin mukaista toimintaa. Se on kaiken kaikkiaan itsekäs teko. Siten taataan biologinen jatkuvuus. Vanhemmat kasvattavat lapsensa omien arvojensa mukaisesti ja kalastelevat itselleen kehuja lapsen onnistumisista. Yhteisöpalvelut ovat tässä paras väline. Ennen kaikkea lapset kasvatetaan vanhuuden turvaksi ja omaishoitajiksi. Vanhemmilla on suppea käsitys aikuisuudesta. He taantuvat nuoruuden versioksi itsestään lapsivapaalla.
"- osoitus ihmisten mielikuvituksen puutteesta ja taipumuksesta yleistää omat halunsa koskemaan kaikkia muitakin." (s.184)
Aika katoaa. Elämän hauraus on käsinkosketeltavaa. Katseen nosto kohti avaruutta. Hengitys.
"- huolet ovat ovelia: ne ilmestyvät näyttämölle juuri silloin kun luulee väliajan alkaneen" (s.45)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!