Nimetön tyttö elää vankeudessa maan alla. Hänen seuranaan on 39 naista. Heitä vartioi kolme vaihtuvaa puhumatonta miesvartijaa, jotka ilmaisevat vangeille sallitut ja kielletyt teot ruoskan sivalluksilla. Tyttö on esimerkiksi oppinut, että toisten koskettaminen on kiellettyä. Vangit elävät vartijoiden määräämässä rytmissä. Naiseksi vartuttuaan nimetön tyttö keksii mitata aikaa sydämensä lyöntejä laskemalla ja tuijottaa yhtä tiettyä nuorta vartijaa. Hänessä herää halu oppia ja vaikuttaa.
"Miksi kaikki naiset niin sitkeästi kieltäytyivät kertomasta minulle mitään?" (s.14)
Ihminen syntyy aikaan ja paikkaan. Hänen ympärillään olevat ihmiset ovat asettuneet omille paikoilleen yhteiskunnallisessa hierarkiassa. Ihmisellä on sen verran valtaa käytössään kuin hänen asemansa sallii. Korkeassa asemassa oleva voi korottaa valta-asemaansa poistamalla muilta ihmisiltä pääsyn tietoon. Hän voi diktaattorin tavoin sanella tapakulttuurin ja halutessaan riistää yksilöiltä heidän vapautensa. Nimetön tyttö ja 39 naista eivät muista, miksi he ovat vankeina maan alla. He ovat täysin vangitsijoidensa armoilla. He eivät voi vaikuttaa omaan elämäänsä millään tavoilla. Nimetön tyttö kapinoi järjestelmää vastaan havainnoimalla ja ajattelemalla.
"- kuolisin yksin, ymmärtämättä koskaan meidän kohtaloamme tai sitä, miksi sellainen oli meille määrätty. Jähmetyin kauhusta." (s.37)
Kirjassa pohditaan elämän tarkoitusta. Ihmiset määrittelevät, millainen on elämän kulku ja miten muodostuu merkityksellinen elämä. He päättävät, mikä tekee ihmisestä ihmisen. Naiset vaikuttavat luovuttaneen merkityksellisen elämän suhteen ja päätyneet odottamaan kuolemaa. He ajattelevat, että vaikka he pääsisivät pakoon, niin he olisivat silti planeetan kokoisessa vankilassa.
"- vaikka elämäni olisi ollut tavallinen, niin kuin menneiden aikojen naisilla, olisin silti jossain vaiheessa päätynyt viimeisen päiväni aamuun." (s.215)
Kirja julkaistiin vuonna 1995 ja käännettiin suomen kielelle vuonna 2025. Belgialainen kirjailija Jacqueline Harpman (1929-2012) oli juutalaista sukua, joten kirjan voi tulkita kertovan toisesta maailmansodasta ja keskitysleireistä. Kirjasta on varmasti yhtä monta tulkintaa kuin on lukijoitakin. Käsiteltävistä aiheista esiin nousevat yksinäisyys, yhteisöllisyys, ihmisyys, seksuaalisuus ja sattumanvaraisuus.
"- mitä tarkoittaa se että on elänyt, sitten kun ei enää elä?" (s.215)
Pidän kirjoista, joissa pohditaan elämää, yhteisöjä, normeja, tapoja ja kulttuuria. Dystopiakirjallisuus on aina vedonnut minuun. Mielestäni on jännittävää lukea ihmisistä, jotka joutuvat selviytymään ennenkokemattomassa paikassa, jota ei ole itse osannut kuvitellakaan. Kirjat herättävät uusia ajatuksia ja saavat katsomaan omaa elämää uusin silmin.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!