17-vuotias Beata Eleonora on kylän uusi viikatemies eli kuoleman henkilöitymä. Hänen tehtävänään on toimia linkkinä tämän ja tuonpuoleisen välillä. Beata vihaa ajatusta varsinkin saatuaan kuulla ensimmäisen tehtävänsä. Hän taistelee ennaltamäärättyä elämänpolkua vastaan, vaikka kieltäytyminen uhkaa suistaa maailman raiteiltaan. Johtaako välttely ja torjuminen lopulta tilanteen hyväksymiseen?
"Ennemmin tai myöhemmin sinun on poimittava viikate käsiisi, jotta luonnon tasapaino säilyy." (s.48)
Beata haluaisi elää tavallista teinitytön elämää koulua käyden, parhaan ystävän kanssa jutellen ja ihastuksen kanssa hengaillen. Sen sijaan hänen maailmaansa astelee marraseläimiä eli kuoleman enteitä. Äiti on koko ajan töissä eikä hänestä ole avuksi. Osaisiko palvelutalossa asuva Anni-mummo auttaa?
"Ajattelen tuonpuoleista ja kaikkia menetettyjä ihmisiä ja sitä kuinka outoa on, että joku on täällä tänään ja huomenna poissa. Saavuttamattomissa." (s.154)
Nuortenkirjan asetelma on jännittävän erilainen. Toteutus tosin on pelottavan sijasta humoristinen. Kirja käsittelee ystävyyttä, ensirakkautta, aikuistumista, menneitä sukupolvia ja kuolemanpelkoa. Ihmisen elo näyttäytyy elämän ja kuoleman välissä tasapainoilulta. Mielestäni olisi ollut kiinnostavaa lukea syvemmin Beatan ajatuksia siitä, kuinka hän päätyy lopulliseen ratkaisuunsa tehtäväänsä liittyen. Kirjan tapahtumissa oli nyt kiireen tuntua.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!