J.S. Meresmaa: Dodo

Iina huolehtii opiskelusta, sillä hän haluaisi päästä yliopistoon. Hän huolehtii masennuksesta kärsivästä poikaystävästään Tuukasta. Hän huolehtii maapallosta olemalla vegaani. Hän huolehtii sukupuuttoon kuolleesta Dodosta. Äiti sen sijaan ei jaksa huolehtia Iinasta, jonka koulusta ilmoitetaan liiallisista poissaoloista. Hän sysää tytön isänsä huolehdittavaksi. Isä on huolehtinut vain viinan saannista eikä ole nähnyt tytärtään vuosiin. Pitäisikö olla huolissaan?

"että ihminen on kalju ja suojaton eläin,

kummallisella tavalla sopimaton ympäristöönsä.

Sen on ollut pakko muokata siitä itselleen sopiva,

ja samalla siitä on tullut muille sopimaton." (s.106)

Kirja on säeromaani ja spekulatiivista fiktiota. Tarina tuntuu todelliselta pienten lisämausteiden kera. Kirjasta huokuvat nuoruuden tunnelataukset, maailmoja syleilevät ajatukset ja pelonsekaisen yletön itsevarmuus. Nuoret ovat yhtä aikaa sekä viattoman tietämättömiä että opitun tiedostavia. J.S. Meresmaa on osannut vangita kirjan sivuille 2020-luvun nuorten maailman. Mielestäni tarina on elävä ja kiinnostava, mutta loppu jokseenkin päälle liimattu. Olisi mielenkiintoista nähdä tarina elokuvana. Suosittelen kirjaa ehdottomasti nuorille.

"sateenkaarinuori

homolesboheterobi

Pitäiskö mun tehdä

mun lajinmääritys uudelleen?" (s.116)