Heini Maksimainen: Vauvattomuusbuumi

Millaista elämä on ilman lapsia? Heini Maksimainen on kirjoittanut tärkeän kirjan aiheesta, josta pitäisi puhua enemmän ja joka pitäisi nostaa positiivisesti esille.

"Jo sana lapseton on kuvaava. Se antaa ymmärtää, että lapsettoman elämässä ammottaa lapsen tai parin kokoinen aukko. Aivan kuin lapsettomuus olisi asunnottomuuden tai rahattomuuden lailla jokin elintärkeän puutetta." (s.10)

Vapaaehtoisesti lapsettomat ihmiset eivät ajattele lapsettomuuttaan. He elävät tavallista arkea kuten käyvät töissä, harrastavat, pyöräilevät, lukevat kirjoja ja tapaavat sukulaisia ja ystäviä. He pohtivat kauppalistaa, taloyhtiön remontteja, seuraavaa lomakohdetta, terveyshuolia ja maailman menoa. Lapsettomat ihmiset muistavat lapsettomuutensa siinä vaiheessa, kun heidän elämäänsä arvotetaan poliitikkojen tai median taholta.

"- vero, jonka nojalla naimattomat ja lapsettomat parit joutuivat maksamaan korotettua veroa." (s.18)

Mielestäni on tavallaan ymmärrettävää, että syntyvyyttä ja sen laskun syitä tarkkaillaan, mutta useimmat selitykset, mitä keksitään, ovat epäuskottavia, leimaavia ja jopa loukkaavia. Olen sitä mieltä, että vapaaehtoinen lapsettomuus on monisyinen asia, jota henkilö ei välttämättä tule itse edes ajatelleeksi ennen kuin hänet asetetaan kuulusteluun 'päätöksensä' syistä. Mielestäni on mahdotonta määritellä yhtä ja ainoaa koko lapsetonta ihmisjoukkoa koskevaa syytä. Synnytystalkoot ja itsekkääksi individualistiksi leimaaminen tuntuvat pahalta varsinkin, jos lapsettomuuspäätöksen taustalla on nuoruuden vakava sairastuminen. Mielestäni olisi ollut hyvä, jos kirjassa olisi ollut esimerkkejä muistakin sairauksista kuin mielenterveyssairauksista. Fyysisesti sairastuminen voi myös viedä elämästä niin sanottuja parhaita lisääntymisvuosia ja vaikuttaa haluun olla lapseton. Ihmiset eivät ymmärrä, että kaikilla ei välttämättä ole elämässään samoja mahdollisuuksia. Esimerkiksi lapsuuden ajan turvattomuus tai köyhyys, läheisen kuolema, epävakaa parisuhde tai vakava sairastuminen voivat nostattaa ajatuksen lapsettomuudesta.

"Käännyttäjät eivät ehkä tule ajatelleeksi, ettei lapsettomuus ole kepeä elämäntyylikysymys, vaan sen takana on elämän kokoinen tarina." (s.95)

Monet vapaaehtoisesti lapsettomat ovat sitä mieltä, että lapsettomuutta ei tarvitse perustella. Heiltä löytyy hyväksyttäviä selityksiä oikeastaan vaan siitä syystä, että niitä heiltä tivataan, esimerkiksi ilmastonmuutos ja liikakansoitus. Haastatteluissa kävi ilmi, että lapsettomat aikuiset tarvitsevat hiljaisuutta, yksinoloa ja omaa aikaa. Heille on tärkeää voida päättää pienistä arkisista asioista itse. Vapaaehtoista lapsettomuutta tutkittaessa nousi yllättävästi esille, että lapsettomat ajattelevat lapsiperhearjesta inhorealistisesti. He saattavat tykätä lapsista ja olla kummeja tai työskennellä lasten parissa, mutta he eivät halua omia lapsia omaan kotiinsa. Mutta kuka sitten hoitaa vanhana? Vaikka ihminen olisi hankkinut lapsia niin hoivatakuuta ei ole. Omat lapset saattavat muuttaa ulkomaille, olla välinpitämättömiä, sairastua tai kuolla. Mieluummin aihetta pitäisi tarkastella siitä näkökulmasta, kuinka ongelmallista on, että hoitovastuu on tällä hetkellä perheenjäsenillä henkilön kodissa.

"Kun haastateltavani miettivät lastenhankinnan plussia ja miinuksia, he miettivät ensisijaisesti sitä, miltä lapsiperheessä eläminen heistä tuntuisi." (s.49)

"Koska lapsia ei enää kuulu tehdä, ajatellaan, että niitä kuuluu haluta. Osa haastateltavistani oli odottanut pitkään vauvakuumetta, jota ei ollut koskaan tullut." (s.50)

Tutkimusten mukaan vapaaehtoisesti lapsettomiin liitetään kielteisiä mielikuvia. Lapsettomuus voi vaikuttaa ystävyyssuhteisiin ja näkyväksi ja kuulluksi tulemiseen. Se voi aiheuttaa syrjintää kuten perheettömänä ainaista työvuoroa jouluaatoksi. Ihmiset saattavat ajatella lapsettomien olevan itsekkäitä vapaamatkustajia, kun toiset hoitavat velvollisuutensa kasvattamalla uusia veronmaksajia. Sitten on kateus. Äidit kadehtivat lapsettomien naisten harrastuksia, vaikka eivät lapsiarjesta oikeasti luopua haluaisikaan. Miehistä suurempi osa kuin naisista on lapsettomia, mutta lapsettomuus nähdään silti naisten asiana. Miesten elämään lapsettomuus ei vaikuta siinä mielessä, että miespuolisia ystäviä voi nähdä kuten ennenkin. Naiset menettävät naispuoliset ystävänsä, kun he tulevat raskaaksi ja keskittyvät vain vauva- ja lapsiarkeen. Lapsettomat naiset ovat ulkopuolisia ystäväpiirin lapsiin keskittyvässä keskustelussa.

"Heidän elämänsä oli heidän. He olivat ylpeitä itsenäisyydestään ja riippumattomuudestaan." (s.138)

Teksti 1900-luvun Suomessa tehdyistä rotuhygienian varjolla tehdyistä pakkosteriloinneista saa silmät kostumaan. Vuoden 1935 lain mukaan tylsämieliset, vähämieliset ja mielisairaat voitiin määrätä steriloitaviksi. Kehitysvammaisuus, skitsofrenia ja epilepsia saattoivat johtaa kyseiseen kohtaloon. Steriloinnin synkkä menneisyys leimaa todennäköisesti sen nykyisyyttä. Vapaaehtoisesti lapsettomalla sterilisaatio auttaa saamaan mielen ja kehon tasapainoon, sillä molemmat haluavat olla lapsettomia.

"Jos minun pitäisi tiivistää tekemissäni haastatteluissa useimmin toistunut selitys, se kuuluisi näin: vapaaehtoisesti lapseton ei halua lapsia, koska hän ei halua lapsia." (s.72)

Minusta oli kiinnostavaa lukea erilaisista tavoista elää ja olla. Silmäni kostuivat, purskahdin nauruun, selasin kirjaa taaksepäin, vaihdoin levottomana asentoa, nyökyttelin mukana ja huudahdin sanan jos toisenkin ääneen. Tämä kirja on aarre.

"Totta kai joillekin se, ettei ole lapsia, on kauhea asia. Mutta se ei ole kauheaa kaikille. Kun osaa poimia rusinat pullasta ja keskittyä hyviin juttuihin, voi käydä niin, että on lapsettomuudestaan kiitollinen." (s.263)

Millaiselta lapseton elämä sitten näyttää? Ihan millaiselta itse haluaa!