Naisena oleminen on rankkaa. Tulevana äitinä oleminen on rankempaa. Äitinä oleminen on pahinta. Silfverberg kirjoittaa ajatuksia naisena ja äitinä olemisesta nimenomaan ulkopuolelta tulevien kommenttien, ohjeiden ja odotusten näkökulmasta katsoen.
"Koko kulttuuri nuoren tytön ympärillä viestii, että hänen ruumiinsa on jotain vaarallista ja inhottavaa, toisaalta haluttavaa ja kaupiteltavaa." (s.41)
Äitiys mielletään kilpailuna. Ympärillä olevat ihmiset kyselevät, koskettavat, tarkastelevat, arvioivat ja tuomitsevat. Naisia neuvotaan, ohjaillaan, syyllistetään ja manipuloidaan. Koko elämä pyörii lisääntymisen ympärillä.
"Ihmisarvon etsiminen vanhemmuuden kautta on vain helppo tapa kiertää muut kysymykset siitä, miksi olemme täällä tai mitä haluaisimme elämällämme tehdä." (s.36)
Miltei kymmenen vuotta sitten julkaistu kirja tuntuu jo jokseenkin vanhanaikaiselta. Ainakin toivoisin monen asian muuttuneen. Etenkin nuorten seksuaalikasvatuksessa, naisten kohtelussa neuvolassa ja sukulaisten kysymyksissä tai oikeammin kysymättä jättämisessä.
"Nuoruudessa tarjottu tieto kehosta tuntui sekavalta ja keho itse viholliselta, kaikkien tyttöjen viholliselta." (s.26)
"Kehon näkeminen vihollisena on ihmisen ensimmäinen askel kohti täydellistä epäonnea." (s.56)
Kirja alkaa loppua kohden toistaa itseään. Samat aiheet pyörivät kehää. Ne ovat sotkussa kuin uudelleen kokoon keritty lankarulla, jota yritetään purkaa ja koota yhtä aikaa. Keskustelupalstat, asiantuntijoiden ristiriitaiset näkemykset, isän kaikkinainen osallistumattomuus, äidin maito, uusien ja vanhojen lastenhoitotrendien limittyminen ja lomittuminen, lisääntymisen ihmeellisyys ja kuoleman läheisyys, ihminen verrattuna eläimiin, oman kokemuksen korostaminen verrattuna yhteisölliseen ja poliittiseen näkemykseen, kilpavarustelu vai paluu savimajoihin, sukupuolittunut maailma ja mahdoton taistelu sitä vastaan, raskauden pakonomainen yrittäminen ja naisia sortavat e-pillerit ja seksuaalivalistus. Teksti on raskasta ja tunkkaista, poukkoilevaa ja hämmentävää. Äitiyden Mustaa Aukkoa, josta hauskuus on kaukana.
"En halua tähän ällöttävään, kuplivaan paskasammioon nimeltä äitiys" (s.118)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!