"Olin syntynyt osaksi maan historiaa."
10-vuotias Gaby elää ruandalais-ranskalaisessa perheessä 90-luvun Burundissa. Elämä on turvallista ja huoletonta. Kylässä rukouskutsun ääni kajahtaa, kypsyneet mangot tuoksuvat ja riikinkukot tepastelevat. Gaby kuuluu poikaporukkaan, joka keppostelee ja haaveilee seikkailuista. Pojilla on hammastikut suussa lännenelokuvien tapaan ja seinillä julisteita Tina Turnerista Michael Jacksoniin. Ihastumisiakin koetaan kirjeystäviä kohtaan. Asiat muuttuvat vähitellen epävakaaseen suuntaan. Vanhemmille tulee riitaa kulttuurieroista. Isoäiti ei pidä siitä, että äiti ei välitä omaa äidinkieltään ja kulttuuriaan lapsilleen, vaan kohtelee lapsia valkoisina. Paikallisessa kapakassa puhutaan politiikkaa ja syytetään kaikesta valkoisia, jotka ovat syöttäneet heille uskontonsa ja poliittisen järjestelmänsä, demokratian. Ruandassa syttyy sota. Pakolaisia kalvavat köyhyys, rotuerottelu, muukalaisviha, koti-ikävä, menneisyyden kaihoaminen ja vastoinkäymiset. Ei aikaakaan, kun Burundissa puhkeaa sisällissota. Gabyn kaverit jengiytyvät, mutta hän itse etsii ratkaisua kirjoista ja sitä kautta maailmaan tutustumisesta. Ruandan kansanmurha, jossa äärihuturyhmä tappaa presidentin ja tutseja, saa äidin lähtemään sukulaisia etsimään ja traumatisoitumaan kokemustensa vuoksi. YK ei auta kuin länsimaalaisia. Gabyn kaverit keräävät itselleen aseita. Turvattomuudesta tulee arkipäivää. Ihmisiä tapetaan arkiaskareita tekevien ympärillä. Kuoleman tultua todelliseksi poikaporukan lapsuus väistyy lopullisesti. Pelko saastuttaa lapsuuden maisemat.
Sota on mielivaltaista, hirveää ja ahdistavaa. Sitä ei pääse pakoon, kun se iskee. Se satuttaa, repii ja riuhtoo. Se saa kaikki kärsimään. Se on silmitöntä väkivaltaa vailla armoa. Loputonta tuskan huutoa. Sota ei lopu koskaan, jos sitä jatketaan kantamalla kaunaa. Aina löytyy jotain kostettavaa. Vanhoja riitoja, joita täytyy selvittää. Keinotekoisia vastakkainasetteluja, joiden hävittämiseksi on kapinoitava väkivallalla. Kuvitteellisia vihollisia, joille on näytettävä taivaan merkit.
Gaby tuntee yhtä aikaa sekä uskollisuutta omia juuriaan kohtaan että laajempaa ymmärrystä maailmasta. Hän kannattaa asioiden selvittämistä lukemalla. Asiat pitäisi oppia näkemään useasta eri näkökulmasta. Tietämättömille ihmisille on helppo syöttää mielikuvia ja valheita. Heidät voi usuttaa tekemään anteeksiantamattomia tekoja tuntemattoman pelossa.
10-vuotias Gaby elää ruandalais-ranskalaisessa perheessä 90-luvun Burundissa. Elämä on turvallista ja huoletonta. Kylässä rukouskutsun ääni kajahtaa, kypsyneet mangot tuoksuvat ja riikinkukot tepastelevat. Gaby kuuluu poikaporukkaan, joka keppostelee ja haaveilee seikkailuista. Pojilla on hammastikut suussa lännenelokuvien tapaan ja seinillä julisteita Tina Turnerista Michael Jacksoniin. Ihastumisiakin koetaan kirjeystäviä kohtaan. Asiat muuttuvat vähitellen epävakaaseen suuntaan. Vanhemmille tulee riitaa kulttuurieroista. Isoäiti ei pidä siitä, että äiti ei välitä omaa äidinkieltään ja kulttuuriaan lapsilleen, vaan kohtelee lapsia valkoisina. Paikallisessa kapakassa puhutaan politiikkaa ja syytetään kaikesta valkoisia, jotka ovat syöttäneet heille uskontonsa ja poliittisen järjestelmänsä, demokratian. Ruandassa syttyy sota. Pakolaisia kalvavat köyhyys, rotuerottelu, muukalaisviha, koti-ikävä, menneisyyden kaihoaminen ja vastoinkäymiset. Ei aikaakaan, kun Burundissa puhkeaa sisällissota. Gabyn kaverit jengiytyvät, mutta hän itse etsii ratkaisua kirjoista ja sitä kautta maailmaan tutustumisesta. Ruandan kansanmurha, jossa äärihuturyhmä tappaa presidentin ja tutseja, saa äidin lähtemään sukulaisia etsimään ja traumatisoitumaan kokemustensa vuoksi. YK ei auta kuin länsimaalaisia. Gabyn kaverit keräävät itselleen aseita. Turvattomuudesta tulee arkipäivää. Ihmisiä tapetaan arkiaskareita tekevien ympärillä. Kuoleman tultua todelliseksi poikaporukan lapsuus väistyy lopullisesti. Pelko saastuttaa lapsuuden maisemat.
Sota on mielivaltaista, hirveää ja ahdistavaa. Sitä ei pääse pakoon, kun se iskee. Se satuttaa, repii ja riuhtoo. Se saa kaikki kärsimään. Se on silmitöntä väkivaltaa vailla armoa. Loputonta tuskan huutoa. Sota ei lopu koskaan, jos sitä jatketaan kantamalla kaunaa. Aina löytyy jotain kostettavaa. Vanhoja riitoja, joita täytyy selvittää. Keinotekoisia vastakkainasetteluja, joiden hävittämiseksi on kapinoitava väkivallalla. Kuvitteellisia vihollisia, joille on näytettävä taivaan merkit.
Gaby tuntee yhtä aikaa sekä uskollisuutta omia juuriaan kohtaan että laajempaa ymmärrystä maailmasta. Hän kannattaa asioiden selvittämistä lukemalla. Asiat pitäisi oppia näkemään useasta eri näkökulmasta. Tietämättömille ihmisille on helppo syöttää mielikuvia ja valheita. Heidät voi usuttaa tekemään anteeksiantamattomia tekoja tuntemattoman pelossa.
Hieno tarina. Rakastuin siihen heti ensimmäisestä lauseesta.
VastaaPoistaTarina oli kyllä vaikuttava.
PoistaMeni mun lukulistalle.
VastaaPoistaVaikuttava kirja. Suosittelen.
Poista