"Olen katsellut sinua, kun et ole tiennyt. Olen tarkkaillut jokaista liikettäsi ja ilmettäsi."
Simukka, Salla: Musta kuin eebenpuu
Kirjasarja: Osa 3
Muut osat: Osa 1 ja osa 2
Julkaistu: 2014
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 192
Lumikki trilogian ensimmäiset osat ovat nimeltään Punainen kuin veri ja Valkea kuin lumi. Ensin Lumikki seikkaili huumerikollisten maailmassa, minkä jälkeen hän sotkeutui uskonlahkon toimintaan. Tässä kolmannessa kirjassa Musta kuin eebenpuu käsitellään Lumikin perhetragediaa.
Lumikki Anderssonin elämä näyttää tasoittuneen. Hän opiskelee Tampereella ilmaisutaidon lukiossa, seurustelee Sampsan kanssa ja harjoittelee Musta omena näytelmää, jossa hän esittää nimikkoroolia Lumikkia. Kaiken muuttaa hetkessä uhkaava kirje, jonka on lähettänyt Lumikin vainoaja, Varjoksi itseään kutsuva henkilö. Varjo vaikuttaa tietävän Lumikista enemmän kuin hän itse. Tuntemattoman ja pakkomielteisen henkilön kyseenalaisella avulla Lumikki pääsee askel askeleelta perhesalaisuutensa jäljille. Hermoja raastavan ajojahdin kruunaa Lumikin entisen poikaystävän Liekin paluu hänen elämäänsä. Vuoden pimein aika on nielaista Lumikin sisäänsä.
Pidin erityisesti siitä, kuinka kirjassa kuvataan Lumikin melankolista persoonaa, synkkää menneisyyttä sekä hänen ihmissuhteitaan. Liekki sai minut puolestaan ärsyyntymään, sillä hän on ylimielinen, syyllistävä, painostava ja epäluotettava henkilö. Mielestäni Lumikin suhtautuminen Liekkiin on liian dramaattinen. Liekki käyttää Lumikin haavoittuvaisuutta hyväkseen ja ihmettelee, miksi tyttö torjuu hänet, vaikka hän itse jätti Lumikin yli vuosi sitten kylmästi. Liekin käytös on omituista ottaen huomioon, kuinka paljon hän muka rakastaa Lumikkia.
Mielestäni kirja on täydellinen lopetus kirjatrilogialle. Se summaa yhteen kaikki, mitä aiemmissa kirjoissa pohjustetaan. Kirja on teemoiltaan nuorille sopiva. Siinä on myös rohkea ja periksiantamaton päähenkilö.
Simukka, Salla: Musta kuin eebenpuu
Kirjasarja: Osa 3
Muut osat: Osa 1 ja osa 2
Julkaistu: 2014
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 192
Lumikki trilogian ensimmäiset osat ovat nimeltään Punainen kuin veri ja Valkea kuin lumi. Ensin Lumikki seikkaili huumerikollisten maailmassa, minkä jälkeen hän sotkeutui uskonlahkon toimintaan. Tässä kolmannessa kirjassa Musta kuin eebenpuu käsitellään Lumikin perhetragediaa.
Lumikki Anderssonin elämä näyttää tasoittuneen. Hän opiskelee Tampereella ilmaisutaidon lukiossa, seurustelee Sampsan kanssa ja harjoittelee Musta omena näytelmää, jossa hän esittää nimikkoroolia Lumikkia. Kaiken muuttaa hetkessä uhkaava kirje, jonka on lähettänyt Lumikin vainoaja, Varjoksi itseään kutsuva henkilö. Varjo vaikuttaa tietävän Lumikista enemmän kuin hän itse. Tuntemattoman ja pakkomielteisen henkilön kyseenalaisella avulla Lumikki pääsee askel askeleelta perhesalaisuutensa jäljille. Hermoja raastavan ajojahdin kruunaa Lumikin entisen poikaystävän Liekin paluu hänen elämäänsä. Vuoden pimein aika on nielaista Lumikin sisäänsä.
Pidin erityisesti siitä, kuinka kirjassa kuvataan Lumikin melankolista persoonaa, synkkää menneisyyttä sekä hänen ihmissuhteitaan. Liekki sai minut puolestaan ärsyyntymään, sillä hän on ylimielinen, syyllistävä, painostava ja epäluotettava henkilö. Mielestäni Lumikin suhtautuminen Liekkiin on liian dramaattinen. Liekki käyttää Lumikin haavoittuvaisuutta hyväkseen ja ihmettelee, miksi tyttö torjuu hänet, vaikka hän itse jätti Lumikin yli vuosi sitten kylmästi. Liekin käytös on omituista ottaen huomioon, kuinka paljon hän muka rakastaa Lumikkia.
"Lumikki vihasi myös joululahjojen ostoa, sillä se oli hänestä rasittavaa, keinotekoista ja turhaa. Hän olisi mieluummin antanut lahjoja silloin, kun siltä tuntui." (s.53)
"Ympärillä ihmiset elivät arkeaan, kiirehtivät töihin ja kouluun. Lumikista tuntui kuin hän olisi katsonut heitä lasin läpi, lasiarkusta. Läsnä mutta ei sittenkään." (s.136)
Mielestäni kirja on täydellinen lopetus kirjatrilogialle. Se summaa yhteen kaikki, mitä aiemmissa kirjoissa pohjustetaan. Kirja on teemoiltaan nuorille sopiva. Siinä on myös rohkea ja periksiantamaton päähenkilö.
"Hän oli yhtä monikerroksinen ja moneen suuntaan haarautuva kuin vuosituhansia vanhat sadut. Jotka olivat alkaneet jo paljon ennen sanoja ´olipa kerran´ ja jatkuisivat pitkään sanojen ´ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka´ jälkeen. Sillä mitään ei oikeasti ollut vain kerran. Kaikki tarinat olivat monta kertaa, muotoaan muuttaen." (s.191)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!