Antoine De Saint-Exupery: Pikku Prinssi

"On paljon vaikeampaa tuomita itseään kuin muita. Jos onnistut tuomitsemaan itseäsi oikein, niin olet tosiviisas."

De Saint-Exupéry, Antoine: Pikku Prinssi
43. painos
Julkaistu: 2008
Alkuperäinen julkaisu: 1944
Alkuperäinen nimi: Le Petit Prince
Mistä maasta: Ranska
Suomentanut: Irma Packalén
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 95

Kirjan kertoja aloittaa puhumalla piirtämisestä ja aikuisista ihmisistä. Hän siirtyy sitten kuvaamaan, kuinka hän kuusi vuotta sitten teki pakkolaskun Saharan erämaahan ja kohtasi siellä Pikku Prinssin. Pieni poika oli saapunut Maahan omalta tähdeltään tarkoituksenaan suorittaa pientä tutkimusmatkaa. Kertoja viettää monta päivää lentokonettaan korjaten ja nestehukkaa peläten sekä Pikku Prinssin elämäntarinaa kuunnellen. Samalla tulee pohdittua aikuisten ajattelua, sillä aikuiset rakastavat vain numeroita, puhuvat vain järkeviä asioita ja tottelevat määräyksiä niitä kyseenalaistamatta. He eivät ole koskaan tyytyväisiä siellä missä ovat ja haluavat itselleen ihailua ja valtaa. Aikuiset myös tekevät liikaa töitä eivätkä ajattele sitä, mikä on tärkeintä: ystävyyttä ja rakkautta. Hyvien asioiden vaaliminen on erityisen vaikeaa silloin, jos ulkopuolelta tulee kaiken aikaa pahuuden siemeniä, jotka pyrkivät itämään ihmisen sisällä. Minusta tuntuu, että kirjan kertoja hallusinoi kaiken nestehukassaan erämaassa. Hän ajattelee vääjäämätöntä kuolemaansa ja tulee pohtineeksi elämäänsä ja sen tarkoitusta.

"En ymmärtänyt silloin mitään! Minun olisi pitänyt tuomita kukkaa sen tekojen eikä sanojen mukaan. Se antoi minulle tuoksuaan ja valoaan. En olisi saanut paeta pois! Minun olisi pitänyt arvata sen pikku juonien taakse kätkeytyvä hellyys. Kukat ovat niin ristiriitaisia! Mutta olin liian nuori osatakseni rakastaa sitä." (s.33)

Kolmannella tai neljännellä luokalla opettaja määräsi koko luokan lukemaan Pikku Prinssi kirjan. Ahmin tuohon aikaan kirjan toisensa perään. Aina, kun opettaja antoi lukukirjasta lukuläksyn, huomasin illalla lukeneeni vaadittavan sivumäärän sijasta koko kirjan. Pikku Prinssin kohdalla kaikki oli kuitenkin toisin. En valitettavasti muista, luinko koskaan kyseistä kirjaa kokonaan, mutta sen tiedän, että kirja ei ollut ollenkaan minua varten. Siitä tuli kaikkien aikojen inhokki kirjani. Luultavasti syynä oli kirjan tylsyys, melankolisuus ja korkealentoisuus.

Huomasin sattumalta Pikku Prinssi kirjan kirjaston hyllyssä ja tulin ajatelleeksi, että se sopisi helmet lukuhaasteen kohtaan 35 eli kirjassa ollaan avaruudessa. Innostuin ajatuksesta, että voisin viimein selättää kirjan. Luin kirjan kotona yhdeltä istumalta. Sain todeta, että se sopii minulle paremmin näin aikuisena kuin lapsena, jolloin nautin enemmän seikkailukirjojen jännityksestä. Kirjasta jäi haikea ja surumielinen tunnelma. Tarinan symboliikka jäi myös mietityttämään. Ymmärrän, miksi kirja herättää halun uudelleenlukuun, sillä kirjasta löytyy varmasti joka kerta uusia näkökulmia.

Suosittelen kirjaa kaikille muillekin aikuisille, joilta se on joskus jäänyt lukematta!


Helmet lukuhaaste 2016: 35. Kirjassa ollaan avaruudessa