"Salaisuus on pyhä. Salaisuutta ei saa liata jakamalla sitä sellaisen kanssa, joka ei ymmärrä salaisuutta."
Simukka, Salla: Valkea kuin lumi
Kirjasarja: Osa 2
Muut osat: Osa 1 ja osa 3
Julkaistu: 2013
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 237
Lumikki Anderssonin tarina alkoi kirjassa Punainen kuin veri, jossa hän sotkeutui huumerikollisten maailmaan selvittäessään mystisten veristen seteleiden arvoitusta. Lumikki trilogian toinen osa Valkea kuin lumi puolestaan vie helteiseen Prahaan ja kadonneen siskon jäljille.
Lumikkia jonkin aikaa Prahassa seurannut Zelenka kerää rohkeutensa ja kertoo Lumikille uskovansa olevansa hänen siskonsa. Samaan aikaan toimittaja Jiri Hasek tutkii Valkea perhe nimisen uskonlahkon toimintaa haastattelemalla Jaro nimistä miestä. Auto ajaa miehen yli surmaten hänet ennen kuin hän ehtii paljastaa lahkosta enempää. Lumikki saa omalla tahollaan huomata, että Zelenkakin kuuluu lahkoon. Alkaa hikipisaroita nostattava salaisuuden ratkaisun metsästys.
Kuvittelin tähän kirjaan tarttuessani, että saisin lukea lisää jännittäviä tapahtumia huumerikollisten maailmasta. Sen sijaan aihe ja tapahtumapaikka muuttuivat täysin. Aluksi se oli pieni pettymys, mutta jäin kuitenkin uuden tarinan vietäväksi. Valkea kuin lumi ei silti yltänyt ensimmäisen osan tasolle. Minusta tuntui kirjaa lukiessa, että tarina on liian kliseinen ja ennalta-arvattava. Siinä oli liian perinteisiä keinoja, joilla jännitystä pidettiin yllä. Esimerkiksi juuri, kun kirjan henkilö on paljastamassa raskauttavan salaisuuden, joku tulee keskeyttämään puheen. Mielestäni Lumikin käytös oli myös jokseenkin epäuskottavaa ja kummallista. Rankan kiusaamistaustan omaavasta tytöstä on ilmeisesti kasvanut itsetuhoinen ja adrenaliiniriippuvainen nuori nainen, kun hän toistuvasti hakeutuu epäilyttävään seuraan tai syrjäisellä seudulla sijaitsevaan hämäräperäiseen taloon. Lumikin ominaisuudet ovat ristiriitaisia. Yhdessä hetkessä hänellä ei ole minkäänlaista arviointikykyä ja toisessa taas yliluonnollisen hyvä reagointikyky sekä kasvo- ja kuvamuisti. Kirjan merkittävin takaa-ajo, jossa juostaan tällä kertaa paukkupakkasen sijasta armottomassa helteessä, oli jännityksen sijasta täynnä komiikkaa. Takaa-ajajan pitäisi kaiken lisäksi olla Prahan paras työssään. Hän ei vaikuttanut ainakaan minusta kovin ammattilaiselta kiinnittäessään kaiken kansan huomion itseensä.
Aion kaikesta huolimatta tarttua myös kolmanteen osaan, sillä haluan tietää, mikä Lumikin perheen salaisuus lopulta on.
Helmet lukuhaaste 2016: 46. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
Simukka, Salla: Valkea kuin lumi
Kirjasarja: Osa 2
Muut osat: Osa 1 ja osa 3
Julkaistu: 2013
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 237
Lumikki Anderssonin tarina alkoi kirjassa Punainen kuin veri, jossa hän sotkeutui huumerikollisten maailmaan selvittäessään mystisten veristen seteleiden arvoitusta. Lumikki trilogian toinen osa Valkea kuin lumi puolestaan vie helteiseen Prahaan ja kadonneen siskon jäljille.
Lumikkia jonkin aikaa Prahassa seurannut Zelenka kerää rohkeutensa ja kertoo Lumikille uskovansa olevansa hänen siskonsa. Samaan aikaan toimittaja Jiri Hasek tutkii Valkea perhe nimisen uskonlahkon toimintaa haastattelemalla Jaro nimistä miestä. Auto ajaa miehen yli surmaten hänet ennen kuin hän ehtii paljastaa lahkosta enempää. Lumikki saa omalla tahollaan huomata, että Zelenkakin kuuluu lahkoon. Alkaa hikipisaroita nostattava salaisuuden ratkaisun metsästys.
"Meidän uskomme on valkeaa kuin lumi. Se on puhdasta ja kirkasta. Siinä ei ole sijaa epäilylle. Meidän uskomme on kuin valo, joka tulee sokaisemaan voimallaan syntiset. Meidän uskomme tulee polttamaan heidät hehkullaan. Me olemme perhe, joka pitää aina yhtä. Me olemme Pyhä Valkea Perhe, ja meidän odotuksemme palkitaan pian." (s.14)
Kuvittelin tähän kirjaan tarttuessani, että saisin lukea lisää jännittäviä tapahtumia huumerikollisten maailmasta. Sen sijaan aihe ja tapahtumapaikka muuttuivat täysin. Aluksi se oli pieni pettymys, mutta jäin kuitenkin uuden tarinan vietäväksi. Valkea kuin lumi ei silti yltänyt ensimmäisen osan tasolle. Minusta tuntui kirjaa lukiessa, että tarina on liian kliseinen ja ennalta-arvattava. Siinä oli liian perinteisiä keinoja, joilla jännitystä pidettiin yllä. Esimerkiksi juuri, kun kirjan henkilö on paljastamassa raskauttavan salaisuuden, joku tulee keskeyttämään puheen. Mielestäni Lumikin käytös oli myös jokseenkin epäuskottavaa ja kummallista. Rankan kiusaamistaustan omaavasta tytöstä on ilmeisesti kasvanut itsetuhoinen ja adrenaliiniriippuvainen nuori nainen, kun hän toistuvasti hakeutuu epäilyttävään seuraan tai syrjäisellä seudulla sijaitsevaan hämäräperäiseen taloon. Lumikin ominaisuudet ovat ristiriitaisia. Yhdessä hetkessä hänellä ei ole minkäänlaista arviointikykyä ja toisessa taas yliluonnollisen hyvä reagointikyky sekä kasvo- ja kuvamuisti. Kirjan merkittävin takaa-ajo, jossa juostaan tällä kertaa paukkupakkasen sijasta armottomassa helteessä, oli jännityksen sijasta täynnä komiikkaa. Takaa-ajajan pitäisi kaiken lisäksi olla Prahan paras työssään. Hän ei vaikuttanut ainakaan minusta kovin ammattilaiselta kiinnittäessään kaiken kansan huomion itseensä.
Aion kaikesta huolimatta tarttua myös kolmanteen osaan, sillä haluan tietää, mikä Lumikin perheen salaisuus lopulta on.
Helmet lukuhaaste 2016: 46. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!