Maresi elää naisille tarkoitetussa, saarella sijaitsevassa luostarissa. Hän opiskelee uusia taitoja tähtitieteestä rakennustaitoon ja laskutaidosta historiaan, osallistuu uskonnollisiin menoihin ja lukee kirjoja aarrekammioksi nimeämässään paikassa. Hän suorittaa myös erilaisia arkiaskareita. Naisten päivät koostuvat toistuvista rutiineista alkaen aamuisesta aurinkotervehdyksestä ja päättyen iltaseen. Heillä jokaisella on ollut oma syynsä saapua luostariin. Maresi muistaa oman perheensä köyhyyden ja nälänhädän. Hän oppii luostarissa tiedon voimasta, luonnon kiertokulusta, itseensä
luottamisesta ja empatiakyvystä. Hän ymmärtää, että hän ei voi jäädä paikoilleen, sillä tieto kuuluu
kaikille. Maresi haaveilee, että voisi opettaa taitonsa kotikylälleen, jotta ihmisten elämä helpottuisi. Eräänä päivänä luostariin saapuu Jai niminen tyttö, joka pakenee murhanhimoista isäänsä ja asettaa saaren naiset vaaraan.
Jain maailmassa miehet ovat pahoja. He ovat rikollisia, väkivallantekijöitä, tappajia ja raiskaajia. He kaappaavat naisia harjoittaakseen heillä ihmiskauppaa. Miehet ovat määränneet, että naiset eivät saa kulkea ulkona pimeän jälkeen. Naisten täytyy pitää hiuksensa kiinni ja käyttäytyä kiltisti, kuuliaisesti ja nöyrästi. Miehet saattavat lyödä naisia, jos vaikka heidän naurunsa ärsyttää. Naisten tulee toimia miesten palvelijoina. Ilman miestä nainen ei ole mitään. Sanotaan, että luostari on miehille vaarallinen paikka. Miesten ei kannata astua saarelle, sillä heille voi käydä siellä huonosti.
Luostarin perustajia kutsutaan alkusisariksi. He selviytyivät taloudellisesti löydettyään ehtymättömän tulonlähteen verisimpukasta. Siitä saadulla punaisella värillä värjätään kankaita, jotka myydään eteenpäin. Luostarissa uskotaan alkuäitiin, jolla on kolme olomuotoa: neito, äiti ja akka. Naisten elämässä yliluonnolliset elementit ovat vahvasti läsnä. Heille alkuäiti on todellinen. Hänen eri olomuotonsa saattavat puhutella eri tavalla eri naisia.
Mieleeni piirtyy kaunis ja ikiaikainen luostari, jossa tuoksuu hedelmille, yrteille ja vastaleivotulle leivälle. Siellä vallitsee rauha ja miellyttävä arki, jota värittävät juhlapäivien ilonpito. Kaikki huolehtivat toisistaan. Pidän etenkin siitä, että eräällä sisarista on sormus, jossa on kuvattu omaa häntäänsä syövä käärme. Se tuo vahvasti mieleeni Robert Jordanin Ajan Pyörä kirjasarjan, jossa on naisten yhteisö, jossa on sisaria, kelpuutettuja ja noviiseja. Kelpuutetuilla ja sisarilla on sormessaan kyseisenlainen sormus.
Koin saaren elämän kiehtovaksi ja mystiseksi. Olisin mielelläni kuullut sen yksityiskohdista enemmänkin. Mieleni halaji tutkia saaren salaisia sopukoita, lukea aarrekammion vanhoja kirjoja ja nuuhkia puutarhan sitruunaisia tuoksuja. Maresin tavoin ymmärsin, etten voinut jäädä paikoilleni ja juuttua nostalgisoimaan saaren elämää ja historiaa. Täytyi lähteä pelastamaan tulevaisuutta. Odotan malttamattomana, että saan kuulla lisää Maresista. Jatkan ehdottomasti seuraavan kirjan pariin!
Helmet lukuhaaste 2019: 5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
Jain maailmassa miehet ovat pahoja. He ovat rikollisia, väkivallantekijöitä, tappajia ja raiskaajia. He kaappaavat naisia harjoittaakseen heillä ihmiskauppaa. Miehet ovat määränneet, että naiset eivät saa kulkea ulkona pimeän jälkeen. Naisten täytyy pitää hiuksensa kiinni ja käyttäytyä kiltisti, kuuliaisesti ja nöyrästi. Miehet saattavat lyödä naisia, jos vaikka heidän naurunsa ärsyttää. Naisten tulee toimia miesten palvelijoina. Ilman miestä nainen ei ole mitään. Sanotaan, että luostari on miehille vaarallinen paikka. Miesten ei kannata astua saarelle, sillä heille voi käydä siellä huonosti.
Luostarin perustajia kutsutaan alkusisariksi. He selviytyivät taloudellisesti löydettyään ehtymättömän tulonlähteen verisimpukasta. Siitä saadulla punaisella värillä värjätään kankaita, jotka myydään eteenpäin. Luostarissa uskotaan alkuäitiin, jolla on kolme olomuotoa: neito, äiti ja akka. Naisten elämässä yliluonnolliset elementit ovat vahvasti läsnä. Heille alkuäiti on todellinen. Hänen eri olomuotonsa saattavat puhutella eri tavalla eri naisia.
Mieleeni piirtyy kaunis ja ikiaikainen luostari, jossa tuoksuu hedelmille, yrteille ja vastaleivotulle leivälle. Siellä vallitsee rauha ja miellyttävä arki, jota värittävät juhlapäivien ilonpito. Kaikki huolehtivat toisistaan. Pidän etenkin siitä, että eräällä sisarista on sormus, jossa on kuvattu omaa häntäänsä syövä käärme. Se tuo vahvasti mieleeni Robert Jordanin Ajan Pyörä kirjasarjan, jossa on naisten yhteisö, jossa on sisaria, kelpuutettuja ja noviiseja. Kelpuutetuilla ja sisarilla on sormessaan kyseisenlainen sormus.
Koin saaren elämän kiehtovaksi ja mystiseksi. Olisin mielelläni kuullut sen yksityiskohdista enemmänkin. Mieleni halaji tutkia saaren salaisia sopukoita, lukea aarrekammion vanhoja kirjoja ja nuuhkia puutarhan sitruunaisia tuoksuja. Maresin tavoin ymmärsin, etten voinut jäädä paikoilleni ja juuttua nostalgisoimaan saaren elämää ja historiaa. Täytyi lähteä pelastamaan tulevaisuutta. Odotan malttamattomana, että saan kuulla lisää Maresista. Jatkan ehdottomasti seuraavan kirjan pariin!
Helmet lukuhaaste 2019: 5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!