"Siinä samassa maailma räjähti hopeiseksi."
Garber, Stephanie: Valenda
Kirjasarja: Caraval, osa 2
Muut osat: Osa 1
Julkaistu: 2018
Alkuperäinen julkaisu: 2018
Alkuperäinen nimi: Legendary
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Kaisa Kattelus
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 374
Tella matkustaa laivalla kohti Valendaa, myyttistä Alcaran kaupunkia, jossa keisarinna Elantine viettäisi pian 75-vuotispäiviään. Hän aikoo osallistua keisarinnan kunniaksi järjestettävään Caravaliin, sillä hänen on saatava selville Legendin oikea nimi ja löydettävä sen avulla kadonnut äitinsä. Peli käynnistyy Idyllvillin linnassa Kohtalokkaissa kutsuissa, joissa Tella saa kuulla, että Caraval onkin tällä kertaa täyttä totta, sillä Kohtalot pyrkivät päästä vapauteen vankilastaan. Pelin voittajan on löydettävä esine, joka tuhoaa Kohtalot ja pelastaa maailman.
"Onnettoman rakkauden ja korjaamattomien erehdysten symboli, joka täytti Tellan yhtä aikaa pelolla ja kalmaisella lumolla." (s.36)
Tella päättää olla pelkäämättä mitään, vaikka Kuolema kulkeekin hänen seuranaan läpi verta tihkuvien öiden ja Kohtalot pyrkivät repimään hänet riekaleiksi. Hän selvittää vihjeitä sydän läpättäen ja uhrauksia tehden. Valendan kaduilla ihmiset ilakoivat ja lankeavat syntisen elämän vietäviksi. Tella on alistunut kohtaloonsa onnettomasta rakkaudesta, joka hänelle on ennustettu, mutta se ei silti suojaa häntä vastahakoiselta haaveilulta. Hän suhtautuu ristiriitaisesti häntä viekoittelevan Danten huomionosoituksiin. Tellan ajatuksissa risteilevät toivo aidosta kiintymyksestä ja pelko kaiken valheellisuudesta, sillä onhan Dante Caravalin näyttelijä. Hänen on mahdotonta erottaa, mikä on totta ja mikä peliä - aivan kuten Scarlett sisko häntä varoitti. Onko hänen kohtalonsa ennalta käsikirjoitettu vai onko hän itse alkanut toteuttaa kuviteltua kohtaloaan?
"Tarujen mukaan Elantinen kivitarhan patsaat olivat ihan oikeita ihmisiä Kohtaloiden voittamattoman vallan päivinä. - Tella katsoi nuoren piian suuria kivisilmiä ja kuvitteli tytön kauhua, kauhua joka alkoi hiipiä nyt häneenkin." (s.87)
Tella on omapäinen, tekevä, osaava ja pärjäävä, vaikka tekeekin nuoruudessaan hölmöjä ja hurjia päätöksiä. Hänen suhtautumisensa paha poika Danteen on jokseenkin epätervettä. Heidän suhteensa toisiinsa noudattaa kaavaa, jossa nainen torjuu miehen lukuisia kertoja. Mies ei ymmärrä, mitä ei tarkoittaa, ja jatkaa painostusta, mikä johtaa siihen, että nainen viimein taipuu. En jotenkin pitänyt heidän tarinastaan, minkä toisaalta on tarkoituskin aiheuttaa ristiriitaisia tunteita.
"´Hyvä tarina vaatii aina konnan.´ ´Mutta parhaat konnat ovat sellaisia, joista samalla salaa tykkää - ´" (s.91)
Tämän kirjan lukeminen kesti minulta kaksi kuukautta. Se ei jostain syystä vain edennyt. Mielestäni kirja oli jotenkin outo ja erilainen. Tavallaan pidin kirjasta, mutta siinä oli jotain pielessä. Minusta tuntuu siltä, että minulla oli kirjasta kaiken aikaa erilainen näkemys kuin millaiseksi se loppujen lopuksi osoittautui. Petyin loppuratkaisuun Legendiä koskien, sillä olin kuvitellut sen jotenkin erilaiseksi. Toisaalta ristiriitaiset ajatukseni sopivat kuvioon, sillä Caravalin maailman on tarkoituskin olla hämmentävä. Sitä rakastaa inhota ja inhoaa rakastaa. Se maistuu makealta mullalta ja näyttää sokeroidulta tuonelalta. Ihmiset antavat mitä tahansa kokeakseen jotain riipaisevaa. He eivät hurmoksessaan huomaa, kuinka leivokset hajoavat tomuna suuhun ja puvun nyörit jättävät polttomerkin ihoon. Legend ohjailee ihmismarionetteja haluamiinsa suuntiin. Kukaan ei huomaa hypänneensä ennen kuin tuntee putoavansa.
"´Tiedän, että Caraval voi olla maaginen ja romanttinen ja hurmaava, mutta sen loitsuja on vaikea karistaa yltään -´" (s.156)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!