sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Mats Strandberg: Risteily



"Tämä on painajainen, pahin jonka olen koskaan nähnyt."

Strandberg, Mats: Risteily
Julkaistu: 2016
Alkuperäinen julkaisu: 2015
Alkuperäinen nimi: Färjan
Mistä maasta: Ruotsi
Suomentanut: Stella Vuoma
Kustantaja: Like Kustannus Oy
Sivumäärä: 517


Uransa viimeisiä matkoja Tuhkolman ja Turun välillä seilaava Baltic Charisma on täynnä juhlivia ihmisiä. Calle on varannut kosinta-aikeissa itselleen ja poikaystävälleen Vincentille sviitin. Marianne on päättänyt hylätä yksinäisen asuntonsa ja lähteä kerrankin ihmisten ilmoille. Parhaat ystävykset Madde ja Zandra ovat pyntänneet itsensä glitteriin ja bilevaatteisiin aikomuksenaan valloittaa itselleen yöksi seuraa. Samat ajatukset on polttareita viettävällä miesporukalla. Viinaanmenevä Mårten ja pyörätuolissa istuva Cilla ovat puolestaan perhematkalla ottopoikansa Albinin kanssa. Mukana ovat myös sukulaistäti Linda ja hänen tyttärensä Lo. Aluksen työntekijät valmistautuvat pitkään yöhön. Kapteeni Berggren tarkistaa automaattiohjauksen ja menee päiväunille, Pia ja kolme muuta vartijaa virittävät radiopuhelimensa valmiuskuntoon, Filip ja Marisol kiillottavat baaritiskin puhtaaksi, entinen iskelmätähti Dan Appelgren valmistautuu karaokeillan juontoon, Jenny avaa ääntään esiintyäkseen tanssiyhtyeineen, Raili asettelee ensiaputarvikkeet järjestykseen ja Mika tarkkailee matkustajia neuvontatiskin takaa. Autokannelta omaa hyttiään kohden liukuu äiti poikansa kanssa. Heissä on jotain vialla. Aivan kuin he eivät kuuluisia kuvaan.

 "Hänestä tuntuu kuin he olisivat karjaa joka kulkee karsinan läpi teurastettavaksi." (s.20)

"´I´m the king of the world!´ hän huutaa, mutta aika hiljaa.
´Etkö sinä tiedä että Titanic upposi? Ei ehkä kannattaisi muistuttaa siitä nyt.´" (s.137)

Risteilyalusten glamour on pelkkää silmänlumetta. Hattarakuorrutteen takana löyhkää pinttynyt kokolattiamatto ja parhaat päivät iskelmätaivaalla nähnyt karaokeisäntä. Laiva on yhtä rapistunut kuin sen vieraatkin. Maali lohkeilee eikä mikään määrä pakkelia peitä sitä tosiasiaa että parhaat päivät on ohitettu jo aikapäiviä sitten. Hyteissä vedetään etkoja taxfree-ostosten voimin tai retkotetaan jo sammuneina, kun tuli aloitettua jo kotona. Viinankyllästämissä ja neonvaloja vilkkuvissa risteilyaluksissa arki unohtuu ja moraali löystyy. Ihmiset elävät hetkessä kuin huomista ei olisikaan. Kaikki odottavat viikko tolkulla huvittelua ja notkuvia buffet-pöytiä, vaikka ovat jo kymmenet kerrat saaneet todeta hauskanpidon olevan lopulta väkinäistä ja jättävän vain sapen maun suuhun. Kaiken lisäksi ihmisten jo ennestään kireät välit kiristyvät entisestään ja räjähtävät suljetussa tilassa. Risteilyt ovat viimeinen paikka lähteä ongelmia pakoon. Aikuisten maailma on niin julman alaston ja raadollinen, ettei mikään määrä glitteriä voi sitä pelastaa.

"Risteilylle lähteminen on eräänlaista arjen huijaamista. Kuin hyppäisi yhden vuorokauden ajaksi rinnakkaiseen universumiin." (s.65)

"Miksi isä jatkaa juomista? Eikö hän muka tiedä miten se päättyy?" (s.67)

Kirjan tapahtumapaikan kuvauksesta tulee mieleen Miina Supisen Mantelimaa tai Stephanie Garberin Caraval, sillä myös niissä vallitsevaa tilaa kuvataan irvokkaaksi tai tekohauskaksi. Kummassakin työntekijät tekevät parhaansa toteuttaakseen asiakkaiden tarpeet keinotekoisella tyylillään. Ihmiset haluavat aina vaan unohtaa arjen murheet; voi tapahtua mitä vain ja voi olla kuka haluaa. He eivät ymmärrä, että tekoja ei voi pyyhkiä jälkikäteen pois, vaan ne seuraavat ikuisesti mukana.

"Hän on kuin rotta labyrintissa, ja vieläpä helvetin känninen rotta. Hän ei löydä täältä koskaan ulos." (s.80)

"Tervetuloa elämäsi viimeiselle risteilylle - Alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan." (takakansi)



Helmet lukuhaaste 2017: 20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö

14 kommenttia:

  1. Ihan tuli mieleeni omien teinivuosien Tukholman risteilyt, jolloin ei koskaan päästy maihin asti, vaan maattiin krapulassa hytissä. Vasta parikymppisenä päästiin maihin ekan kerran :D Kaikki me selvisimme kuitenkin hengissä. Tässä kirjassa vissiin ei käy niin onnellisesti. Voisin ehkä ihan vain nostalgiasyistä lukea tämän kirjan. Lisäksi etenkin tunnisteittesi kohdat "kauhu" ja "vampyyrit" herättävät uteliaisuuteni.

    Minulle jäi kuitenkin epäselväksi piditkö sinä tästä kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea, jos risteilyt yhdistettynä vampyyreihin kiinnostaa. Itse en ollut lukenut juonipaljastuksia ja yllätyin, että kirjassa oli fantasia elementtejä. Olisin mieluummin lukenut niin sanotusti tavallista kauhua ja selviytymistä suljetussa paikassa, josta ei pääse pois.

      Yleensä kirjoitan vain kirjan kuvauksen ja sen maailmasta heränneitä ajatuksia, jos en osaa pukea sanoiksi mielipidettäni kirjasta. On tylsää laittaa kommenttia loppuun tyylillä 'ihan kiva'. Sanotaanko näin, että minusta oli loppujen lopuksi jännittävää lukea kirjaa :)

      Poista
  2. Ainakin Ruotsinlaivat ovat jo itsessään niin ahdistavia, ettei siihen paljon kauhuelementtiä tarvita ;) Tunnisteissa ihmetytti nuo vampyyrit. Onko tämä siis joku vampyyritarina?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin tämän kirjan maailmassa :)

      Kyllä, pahiksina toimivat vampyyrit. Olen selkeästi kirjoittanut tästä kirjasta hieman hassusti :)

      Poista
  3. Tykkäsin Mantelimaasta mutta tämä kuulostaa ihan hirvittävän ahdistavalta 😀 En kyllä viihdy kovin hyvin ruotsinlaivoillakaan, risteilyillä varsinkaan. Enkä lukemassa dekkaria. Huono kombinaatio siis kaiken kaikkiaan, oi voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahdistava tämä olikin. Kauhu ei yleensä ole minun juttuni, mutta tämä oli ihan luettava. Ehkä se johtuu siitä, että suljetun paikan arvoitukset kiinnostavat minua.

      Poista
  4. Inhoan risteilymatkoja ja buffet on ihan kauhistus, joten suorastaan ihmettelen, miten jotkut jaksaa käydä risteilyillä vähän väliä. No, onneksi itse ei ole pakko. Em. johtuen tämän kirjan aihepiiri ei oikein innosta, vaikka kuvauksesi perusteella tämä sopivalle lukijalle on mainiota luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Risteilyt tosiaan jakavat mielipiteet. Minuakaan kirjan maailman tyyliset risteilyt eivät kiinnosta. Tämän luin, koska minua kiinnosti tietää, miten ihmiset selviytyvät laivalla murhaajista (tarkemmin ottaen vampyyreista).

      Poista
  5. Minullekin ehti tulla mieleen Mantelimaa kirjoitustasi lukiessani. Tämä vaikuttaa hulvattomalta (onko sen tarkoitus olla sitä?)!
    Muutaman vuoden välein lähden risteilylle jotenkin nostalgisessa fiiliksessä ja sitten muistankin, ettei ole minun juttu ollenkaan edellä kuvaamistasi syistä.
    Risteilyalus on kyllä mainio tapahtumapaikka kirjalle. Aloin miettiä, että on suorastaan ihme, ettei sitä ole käytetty enemmänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm.. Riippuu kai siitä, miten kirjaa lukee ja millaisia asioita pitää hulvattomina :)

      Minustakin risteilyalus oli kiehtova tapahtumapaikka kauheuksille. En ole törmännyt aiheeseen aiemmin.

      Poista
  6. Uhuhh, laivaristeilyt eivät koskaan ole kuuluneet suosikkeihini. Jotenkin koen rajatussa tilassa merellä yhteen ahdetun väkijoukon ja ne laivan pitkät käytävät lähinnä ahdistaviksi. En siis ole ihan varma tulenko tätä kirjaakaan koskaan lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Hyvä miljöö siis kauhukirjalle :D

      Poista
  7. Minusta on ihanaa olla ylipäätänsä matkoilla! Olen risteillyt ihan kohtuullisen usein töiden puolesta ja päässyt kurkkaamaan laivoissa myös henkilökunnan maailmaan. Ruotsin risteily tai vaikka päiväkeikka Tallinnaan tuo pienen irtautumisen arkeen, vaikka niissä tärkein juttu onkin kohteessa. Toki on aivan eri asia risteillä vaika Silja Symphonylla kuin kirjan viimeisiä vetelevällä purkilla.
    Kommenteista ymmärrän, että samaan laivaan mahtuu tuon laajan henkilögallerian lisäksi vielä vampyyrejakin ja se kyllä poistaa tämän teoksen mahdolliselta lukulistaltani. Eli ei jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin matkustaminen ja uusien paikkojen näkeminen on mukavaa!

      Tässä kirjassa tosiaan porukkaa piisaa. Fantasiaelementein sävytetty kauhu jakaa toki mielipiteet. Minusta tuntui, että olisin halunnut ehkä mieluummin lukea perinteisempää kauhua.

      Poista

Kiitos kommentista!