sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu



"Ketään ei ole kotona."

Jansson, Tove: Muumilaakson marraskuu
Alkuperäinen julkaisu: 1970
Alkuperäinen nimi: Sent i november
Mistä maasta: Suomi
Suomentanut: Kaarina Helakisa
Suomennoksen tarkistanut: Päivi Kivelä 2010
Kustantaja: Werner Söderström Osakeyhtiö
Sivumäärä: 161

Syksy on saapunut, ja talvi tekee tuloaan. Hemuli saa todeta elämän olevan pelkkää työntekoa ja saman toistoa. Hän ei koskaan ehdi tehdä mitään mukavaa, kuten lähteä purjehtimaan. Käyttämättömän veneen alla majaileva homssu haaveilee lämminhenkisestä perheestä ja kodista. Vilijonkka puolestaan siivoaa ja siivoamasta päästyään siivoaa. Hän siivoaa niin perusteellisesti, että on pudota katolta, minkä jälkeen hän ei enää pystykään siivoamaan. Piittaamattomiin ja typeriä kysymyksiä esittäviin sukulaisiinsa kyllästynyt Ruttuvaari päättää ottaa elämänsä ehtoopuolen omiin käsiinsä ja elää kuten huvittaa. Kaikkien tie vie Muumitaloon, joka on turvallisuuden ja huolettomuuden symboli. Muumiperhe on kuitenkin poissa.

"Eteläisen vierashuoneen kauniit kesäkuvat olivat kadonneet, hän näki vain portaat jotka johtivat pimeän ullakkokerroksen tyhjiin huoneisiin." (s.38)

Kirjassa käsitellään yksinäisyyttä, masennusta, kuoleman pelkoa ja halua tehdä omaan elämään muutosta. Pohdittavana on, mikä rooli kenelläkin on tässä maailmassa ja millä perusteella. Se on selvää, että jokainen on erilainen luonteeltaan. Välillä tuntuu siltä kuin maailma olisi edelleen samanlainen, vaikka itse on muuttunut. Toisaalta taas kaikki muuttuu yhtäkkiä vieraaksi eikä mikään ole niin kuin ennen. Miten muita pitäisi kohdella ja mitä mieltä muut ovat minusta. Joitain pelottaa, mutta jotkut ovat täysin sinut itsensä kanssa. Joskus on vaikea ymmärtää toisia ja tajuta, etteivät kaikki pidä samoista asioista. Kaikilla on omat omalaatuiset tapansa. Joskus se on ihanaa, mutta joskus taas raskasta, kun ei saa poiketa totutusta käytösmallista. Olisi tärkeää, että jokainen löytäisi oman paikkansa maailmassa, olisi sinut itsensä kanssa ja saisi itselleen ominaista tekemistä, mikä takaisi mielekkään elämän.

"Hemuli heräsi verkalleen, muisti kuka oli ja ajatteli, että olisi ollut mukavaa olla joku tuntematon." (s.27)

"Vilijonkan silmät kyyneltyivät. Hemuli oli tykkänään pilannut hänen ilonsa. Tottahan Vilijonkka olisi tiskannutkin, mielihyvin, kunhan hän vain olisi saanut keksiä sen itse. Vilijonkan pitää tehdä taloustyöt koska hän on naisihminen. Hahhah." (s.60)

"Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa." (s.87)

8 kommenttia:

  1. Ihana bloggaus! <3 Minulla on toivottavasti tämä hyllyssäni ja nyt olisi taas ihan oikea aika lukea tämä uudestaan. Muumeja näin aikuisiällä lukiessa ajattelen aina että vaikka näitä lapsenakin olen lukenut niin vasta nyt aikuisiällä löydän ne asiat joita tässäkin oikeasti kuvataan, mistä sinäkin kirjoitat. Nautin lapsena Muumi-kirjoista, mutten tietenkään kaikkea silloin tajunnut... Mutta juuri siksi on ihanaa palata näihin uudelleen ja uudelleen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos. Muumi kirjat ovat ihastuttavia. Rakastan niiden syvällisiä ajatuksia elämästä. Uudestaan lukiessa löytyy varmasti aina jokin uusi näkökulma.

      Poista
  2. ♥ Marraskuu onkin hyvä aika lukea tämä muumikirja. Itse luin tämän kesällä ja tämä jätti sisälle kytämään mukavan lämmön. Ihana kirja. Mulla ois seuraavana lukuvuorossa Muumipappa ja meri tai sitten Muumipeikko ja pyrstötähti.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä ajankohdasta. Luin kesällä Muumipappa ja meri kirjan. Se pisti myös ajattelemaan.

      Poista
  3. Oi, tiivistit tämän kirjan upeasti. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!