Salamurhaajan kellopelisydän vaatii joka vuosi uhrin pysyäkseen käynnissä. Sydän pysähtyy, jos murhaa ei suoriteta, ja se annetaan seuraavalle. Kukin salamurhaaja kehittelee oman tapansa elää jokapäiväistä elämää. Yhteisön tuki, vastapainon luominen ja turvalliset rutiinit kannattelevat päivästä toiseen. "Yritän tottua ajatukseen metallisista rattaista ja putkista ja muttereista ja pumpuista, jotka nyt päättävät elämästäni. Kurkkua kuristaa." (s.13) Toivoin heti ensimmäiset sivut luettuani dystopiakirjallisuudesta tuttua kapinaa vallitsevaa järjestelmää vastaan, mutta näkökulman siirryttyä Karunkan Akatemiaan pelkäsin kirjan sisältävän jännittävän juonikuvion sijasta vain kielellistä ilottelua. En paljasta, toteutuiko toiveeni, mutta sen voin kertoa, että kirjan lukeminen tuntui valheellisen turvalliselta. "Koneisto toimii siten kuin se toimi, muttei paljasta salaisuuksiaan. Siltä on turha kysellä." (s.21) Tarina kertoo mielestäni minuudesta, muistamisesta ja valinn...
Tervetuloa kirjablogiin! Lukukokemuksia, kirjojen herättämiä ajatuksia, lukuhaasteita, kaikkea kirjoihin liittyvää - ripauksella teatteria ja balettia. Unelmien toteuttamista - tässä ja nyt.