Anni Saastamoinen: Sirkka

Sirkka on kuin harmaa sivuhahmo. Hän käy töissä toimistolla ja välttää ystävystymistä työihmistensä kanssa. Hän ostaa kaupasta eineksiä, sillä hän pitää niistä. Hän pysähtyy tarkistamaan ilmoitustaulun ilmoitukset kirjoitusvirheitä ja kauniita käsialoja silmällä pitäen. Hän juo olutta viherkasveja kastellen. Vaatehuolto tuo elämään suurta tyydytystä, ja ohjelappujen jättäminen jokaiseen kuviteltuun paikkaan taloyhtiössä. Samoin pirskahtelevan Natalian kanssa ajan viettäminen. Öisin Sirkka valvoo. Pohtii syvällisiä. Katuu menneitä. 

"Sirkka ei kyennyt ymmärtämään, mikseivät tarkkuus ja sääntöjen rakastaminen ole kaikille tärkeitä." (s.10)

Tarinassa pohditaan yksinäisyyttä, ystävyyttä ja ihmisiin tutustumisen haastavuutta. Sirkka hyväksyy ihmisissä jotkin epätäydellisyydet, mutta joillekin hän laittaa negatiivista painoarvoa. Hän näkee ihmisissä ennen kaikkea heidän pienet ja pinttyneet tapansa kuten kylmien nakkien syömisen työpöydän ääressä. Hän itse pysähtyy joka kerta tutkimaan ilmoitustaulua kaupassa asioidessaan. Kyseiset piirteet tekevät kyseisistä ihmisestä sellaisia kuin he ovat, minä on toisaalta hellyyttävää, mutta toisaalta kummallista. Ystävät naurahtavat tavoille, joita tuntemattomat saattavat oudoksua.

"Mainoksissa nautiskellaan herkullisesta ruoasta yhdessä joko perheen tai pariskunnan toisen osapuolen kanssa. Yksikseen nautiskellaan vain jotain syntiseksi miellettävää, kuten jäätelöä tai suklaata, mikäli siis mainoksia on uskominen." (s.11)

Sirkka on ennen kaikkea tarina siitä, kuinka ihminen on totaalisen sinut itsensä kanssa ja kuinka yksikin ihana ystävä riittää. Äiti saattaa yrittää omalla tyylillään parhaansa mukaan tukea lastaan, minkä Sirkka tietyin rajoituksin sallii, vaikka äidin ja tyttären ajatusmaailmat eivät ihan kohtaa. Sirkka elää maailman kanssa sulassa sovussa, välillä hapuilee ja miettii synkkiäkin, mutta palaa sitten taas kotiin jotain oppineena.

"'Sinä tarvitset värejä elämääsi, lapsi!' sanoi äiti sitten verho-ostoksilla.

'Värit ovat yliarvostettuja', vastasi Sirkka." (s.56)

Sirkka on ihana kirja. Nautin tekstin lukemisesta. Se on tunteikas, herkkä ja humoristinen. Sirkka on moniulotteinen tyyppi. Ainutlaatuinen. Erilainen. Itsensä tunteva. Ei mielestäni ollenkaan massaa, vaan oman elämänsä päähenkilö.