Sadie muuttaa tyttärensä Robinin kanssa Yhdysvalloista takaisin kotimaahan Englantiin. Aviomies on käskenyt vaimoaan häipymään, joten uusi elämä on koottava jäljelle jääneistä palasista kasaan. Sadie aloittaa edesmenneeltä äidiltään perinnöksi saamansa talon remontoinnin. Äiti on ollut vihamielinen tytärtään kohtaan, joka ei ole toiminut hänen toiveidensa mukaisesti, ja Sadien lapsuuden huone on sen mukaisessa kunnossa. Sadie yrittää saada töitä vanhasta työpaikastaan ja saakin osallistua arkaluonteiseen oikeusjuttuun, jossa erästä opettajaa syytetään erään tytön hyväksikäytöstä.
"Seison koulun portilla pää painuksissa ja hartiat köyryssä vasten syksyisen iltapäivän purevaa viimaa ja muiden äitien ivallisia katseita." (s.96)
Vaikein osuus muutossa on Robinin kouluun laitto. Yksityiskoulun oppilaiden äidit ovat vihamielisiä Sadieta kohtaan. Koulu on erittäin kilpailuhenkinen, joten parhaita arvosanoja napsiva uusi oppilas ei todellakaan ole kenenkään mieleen. Robinin luokkatoverit syrjivät häntä. Äidit ovat hysteerisiä tulevista yläluokan pääsykokeista. Sadie on ahdistunut, kun hän joutuu pitämään Robinin kyseisessä koulussa vain, koska testamentti niin vaatii. Hän pitää kaikki tietonsa aviomiehestään, perinnön ehdoista ja omasta koulumenneisyydestään salassa Robinilta. Hän yrittää tehdä parhaansa tytärtä kasvattaessa ja pienin askelin onnistuukin saamaan heidän elämäänsä kasaan. Tosin pian vaikuttaa siltä, että he ovat uudessa elämänpiirissä pahassa vaarassa.
"Vaikuttipa nainen nyt miten miellyttävältä tahansa, hän saattaa milloin tahansa näyttää todelliset kyntensä." (s.97)
Englantilaisen yksityiskoulun oppilaiden äidit ovat sisäänpäinkääntyneitä ja ulkoisesti täydellisiä. He halveksivat ja syrjivät heitä, jotka eivät kuulu heidän ryhmäänsä. Heiltä puuttuu empatiakyky. He eivät ole inhimillisiä. He eivät edes syö. Sadie kuvataan inhimilliseksi ihmiseksi, joka juoksee hiki hatussa vanhempainkokoukseen ja sieltä töihin. Hän vetää ruokaa väärään kurkkuun ja yskii naama punaisena. Hänen nenänsä vuotaa ja hänellä on tunteita silmien kyyneltyessä. Muut äidit kulkevat kuin robotit siloitelluin kasvonpiirtein. Kahden erilaisen maailman törmätessä toisiinsa ei voi syntyä kuin pahaa jälkeä.
"Tiedän, että jokin on pahasti vinossa jo ennen kuin hän astuu ovesta sisään." (s.45)
Jos kirjasta hakee opetusta niin vanhempien ei tule asettaa lapselleen odotuksia ja paineita koulumenestyksen suhteen tai tulevaisuuden elämälle muutenkaan. Kyseessä on ihan kelpo psykologinen trilleri, jossa on kiinnostava päähenkilö ja kiehtovia tapahtumia ja aiheita. Kirja ei ole kovinkaan yllätyksellinen, vaikka loppua kohden minua onnistuttiinkin huijaamaan. Viimeisen sivun sisältö karmi selkäpiitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!